6 vinkkiä kasvatukseen

Parents and child

Jari Sinkkosen mukaan lapsi tarvitsee rajojen suhteen itseään vahvemmat vanhemmat ja tunteen siitä, että hän tuottaa iloa juuri sellaisena kuin on.

Lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta. Vanha viisaus pitää tarkemmin ajatellen sisällään kaiken. Tässä lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkosen luennon pohjalta poimittuja ajatuksia siitä, mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun.

1. Aikuisen yksi tehtävä on suodattaa ulkomaailmasta tulevaa ärsyketulvaa.

Sinkkonen sanoo, että lasten keskushermosto on vielä keskeneräinen. Pitkään jatkuessaan liiallinen ärsyketulva on sen vuoksi haitallista.

Telkkariohjelmat, pelit, musiikki. Näiden ärsykkeiden suodattamisesta on puhuttu jo pitkään. Tietyssä iässä lapsella on muutenkin kova meno päällä: mennään kaverille, tullaan kaverin kanssa kaverilta, pompitaan välissä trampoliinilla, sitten pyöräillään salapaikkaan, taas pompitaan trampalla ja eikun menoksi jonnekin muualle. Tällaisen päivän kääntyessä iltaan lasta on välillä vaikea saada rauhoittumaan. Jalat ja mieli kun tekevät edelleen peppuplätsiä trampoliinilla, vaikka pitäisi jo rauhoittua iltasadulle.

Olen huomannut, että peli pitää osata viheltää poikki illalla riittävän ajoissa, muuten seuraa täydellinen känkkäränkkä ja sitten ei enää syödä iltapalaa tai pestä hampaita, vaan touhotin on kannettava suoraan sänkyyn. Usein väsymyksen jälkimainingit aaltoilevat myös seuraavaan päivään.

2. Lapsi tarvitsee stressihuippujen tasoitusta.

Sinkkonen otti esiin vanhan uskomuksen siitä, että ”lapsen pitää antaa huutaa, niin keuhkot vahvistuvat”. Näin ei todellakaan nykytietämyksen mukaan suositella, vaan lapsi tarvitsee ”riittävän hyvää varhaista vuorovaikutusta”. Miten se sitten luodaan käytännössä?

Lapsella tulee olla päivärytmi: nukkumaanmenoajat, ruoka-ajat jne. Niistä voi toki lipsua joskus, mutta ajatus on se, että pääsääntöisesti näistä pidetään kiinni.

Lapsen täytyy saada tuoda vuorovaikutukseen KAIKKI tunteensa, myös raivon ja pettymyksen tunteet. Hänen on voitava luottaa siihen, että aikuinen auttaa häntä selviämään tunnekuohusta hylkäämättä lasta tai tulematta liian vihaiseksi. Suuttua saa, mutta jos aikuinen joutuu raivon valtaan, hän vain lisää lapsen ahdistusta.

3. Lapsi tarvitsee rajoja.

Sinkkonen puki tämän mielestäni sanoiksi aika hienosti: ”Lapsi tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat.”

4. Lapsi tarvitsee ikätovereita.

Ikätoverit ovat välttämättömiä lapsen sosiaalistumiselle, ryhmässä olemisen taidoille, itsetunnolle ja sukupuoli-identiteetille. Siksi ”tyttöjen jutut” ja ”poikien jutut” ovat tärkeitä.

5. Lapsi tarvitsee rakkautta.

Lapsen tulisi saada kokemus siitä, että hän tuottaa vanhemmilleen ja muille iloa juuri sellaisena kuin hän on. Tämä on tärkeä juttu, sillä hyvä itsetunto pohjautuu tähän asiaan.

Sinkkosen mukaan todellinen itsenäistyminen on mahdollista vasta, kun on kokenut olevansa jonkun oma ja korvaamaton.

Tähän kohtaan voisi lisätä vielä sen, että kotona ja kylässä pitäisi viljellä hyvää ja kannustavaa puhetta. Lapsi imee itseensä herkästi kaiken, mitä hänestä puhutaan. Ja kuten moni vanhempi tietää, lapsilla on norsun korvat. Ne kuulevat vaikka toisesta huoneesta erityisesti kaiken sen, mitä ei ole tarkoitettu heidän korvilleen.

6. Sinä olet oman lapsesi paras kasvatusguru.

Tuntuuko joskus, että kaikki muut tietävät paremmin, miten sinun tulisi lastasi kasvattaa? Jari Sinkkonen kehottaa eläytymään omaan lapseen, opettelemaan tuntemaan hänet. Läheisillä aikuisilla on ainutlaatuinen suhde omaan lapseen tai lapsenlapseen. Kukaan kasvatusguru ei tunne juuri sinun lastasi paremmin kuin sinä itse.

Sinkkonen painotti hulluttelun ja hassuttelun tärkeyttä. On totta, että sellaisissa hetkissä pääsee lähelle lasta ja nämä hetket rakentavat luottamussuhdetta. Tällaisissa läheisen vuorovaikutuksen hetkissä tulevat Sinkkosen mukaan esiin myös ne lasta askarruttavat huonot asiat. Eli ne hyvät hetket ikään kuin avaavat kanavan, jotta lapsi uskaltaa jakaa myös kipeitä asioita.

Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen!