Kasvatusvinkki: Älä vähättele lapsen tunteita

Angry girl with the fists on her face

Palautteen antaminen lapsen tunteista on vaikeaa. Janne Viljamaa sanoo, että aikuisten tulee arvostaa lapsen tapaa tuntea. Muuten lapsi lopettaa tunteistaan kertomisen.

Jos lapsi ulvoo täyttä huutoa hankalassa paikassa, niin lapsen tunteenilmaisut saattavat turhauttaa ja harmittaa vanhempaa. Vanhempi ei aina myöskään ymmärrä, miksi lapsi pelkää jotain tai harmistuu ”pikkujuttua”. Näissä tilanteissa aikuisen tulisi muistaa, että ei ole hyviä tai pahoja tunteita. On arvostettava lapsen tapaa tuntea.

− Aikuisen pitäisi vapautua kaikkitietävyydestä. Se mitä toinen tuntee, on hänelle itselleen totta, Janne Viljamaa sanoo.

Jos lapsen tunteita vähätellään, hän käpertyy kuoreensa ja katkaisee henkisen napanuoran aikuiseen.

− Lapsi lopettaa tunteistaan kertomisen ja alkaa esittää rohkeaa ja vahvaa, vaikka häntä ahdistaisi, Viljamaa kertoo.

Kun lapsi hakee aikuisen hyväksyntää kuolettamalla omat tunteensa, lapsi vieraantuu omasta itsestään.

− Jos toinen tietää koko ajan paremmin mitä itse ajattelee, lapsen itsearvostus nakertuu päivä päivältä. Jos on vähän itsearvostusta, lapsi katoaa. Hänestä tulee näkymätön. Itsearvostus on myös itsetunnon pohja.

Aktiivinen vähättely voi olla sitä, että aikuinen ei usko lapsen tekemisiin: ”tuossa ei ole mitään järkeä”, ”tuosta ei tule mitään”.

Viljamaan mukaan yhtä vahingollista on passiivinen vähettely: lapsesta ei välitetä, hän ei saa huomiota.

− Kasvattaja on lapselle peili, josta lapsi näkee onko hän hyvä vai huono. Jos lasta aina kehutaan, peili on vääristynyt. Jos ei anneta ollenkaan palautetta, peili on rikki.

Ruuhkavuodet-sivuston Kasvatusvinkki-sarjassa käsitellään kasvatukseen liittyviä asioita Janne Viljamaan Kuka täällä oikein määrää -kirjan ja kirjailijan haastattelujen pohjalta.

Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen!