Kokemuksia ripsienpidennyksestä

pidennys_yleiskuva

Kokeilin Xtreme Lashes -ripsienpidennyksiä. Nyt kerron millainen lopputuloksesta tuli ja millaista pidennysten kanssa oli elää.

Minua oli jo vuosia houkuttanut ajatus siitä, että arkiaamuina ei olisikaan tarvetta sipaista ripsiväriä, vaan silmät näyttäisivät heti huolitelluilta. Kiinnostus pidennyksiä kohtaan oli myös kasvanut, kun ripsivärit tuntuivat olevan harva se päivä raitoina yläluomella.

Silmäni ovat kuitenkin herkät, joten kynnys pidennysten ottamiselle on ollut korkea. Nyt googletin ahkerasti erilaisia vaihtoehtoja ennen päätöstä.

Päädyin Xtreme Lashes -pidennyksiin ja kävin ottamassa ne Flamingon Kitty Cat Beauty Centerissä. Pyysin, että pidennyksissä käytetään allergialiimaa ja alaripsissä teippejä, sillä olin kuullut geelilappujen silmiä ärsyttävästä vaikutuksesta.

Sen verran tiesin siitä mitä haluan, että halusin luonnollisen pituiset ripset. En siis mitään hurjan pitkiä räpsyripsiä. Ripsien tekijä ei käyttänyt juuri aikaa toivomusteni kartoittamiseen, kerroin vain tuon toiveeni.

Alaripsien suojaaminen osoittautui melkoisen hankalaksi hommaksi. Ripsien laittaja yritti kiinnittää teipit alaripsiin, mutta toimenpide ei meinannut onnistua alkuunkaan. Teipit tuntuivat nousevan ikävästi aivan silmiin tai sitten hän ei saanut niitä muuten riittävän hyvin.

Kauneushoitolaan oli tullut hiljattain geelittömiä lappuja, joita sitten päädyimme kokeilemaan. Ne olivat ilmeisesti samanlaiset kuin geelilliset, mutta ilman mitään ainetta. Nämä tuntuivat aluksi vähän raskailta silmien alla, mutta niihin tottui. Ja ne toimivat selvästi paremmin kuin teipit.

Moni sanoo, että saattaa nukahtaa ripsienpidennysten laittamisen aikana. Itse en kokenut tilannetta niin rentouttavaksi, mutta se johtui omasta jännityksestäni. Pidennysten tekijä kyllä yritti parhaansa. Alaripsien päällä olevat silmälaput tuntuivat vain niin epäluonnolliselta.

Yksi säikähdyskin sattui, kun tunsin, että silmäni päälle tipahti jotain ja ymmärsin sen olevan ripsien laitossa käytettävät pinsetit. Tekijä pyyteli kovasti anteeksi ja totesin, että vahinkoja sattuu.

Lopputuloksena peilistä näkyi mielestäni melko pitkät räpsyripset. Samalla tajusin, että täytyyhän alaripsiin edelleen laittaa ripsiväriä, kontrasti oli melkoinen.

pidennys_märkänä_690

Eniten petyin siihen, että ripset olivat mielestäni tosi harvassa. Minulla ei ollutkaan mainosten tuuheita, jumalaisia räpsyttimiä, vaan pitkät, mutta melko harvat ripset. ”Ne on sitten ne volyymiripset, tämä on tämä perussetti”, kommentoi pidennysten tekijä. Eli oikeasti minun olisi pitänyt osata pyytää volyymiripsiä.

Hyvä puoli ripsissä oli se, että ne olivat paremman näköiset kuin ei mitään.Varsinkin, kun silmät laittoi kiinni 🙂

pidennys_märkänä2_690

Huono puoli se, että kuitenkin teki mieli laittaa vähän ripsiväriä myös pidennettyihin yläripsiin, koska ne olivat aika harvat. Lisäksi toisessa silmässä näytti mielestäni olevan hieman lyhyempiä ripsiä ja vähemmän kuin toisessa.

Parasta oli se, että missään vaiheessa ei ilmennyt mitään ärsytystä, ei punoitusta. Suosittelen siis pidennyksiä harkitseville herkkäsilmäisille, mutta miksei muillekin, allergialiimaa ja geelittömiä lappuja.

Mutta sitten tässä tulee ehkä se postaukseni tärkein anti: pidennysten ulkonäköön kiinnitetään aina huomiota, mutta harva puhuu siitä, millaista on elää pidennysten kanssa.

Ensinnäkin suihkussa käynti oli kamalaa. Jos kasteli kasvot normaalisti, tuntui kuin silmiä ei saisi auki vaan niiden päällä olisi harmaa verho. Ilmeisesti pitkät ripset keräsivät sen verran vettä, että tunne syntyi siitä. Aluksi yritinkin hoitaa hiustenpesun, huuhtelun, hoitoaineen laittamisen ja muun pesun täysin sokkona, että epämiellyttävältä tuntuvaa silmien avaamista ei tarvitsisi yrittää kuin lopuksi kuivausvaiheessa.

Sen jälkeen yritin käydä suihkussa niin, että kasvot eivät kastu. Ja totesin, että olen sen verran käytännöllinen ihminen, että tämä menee liian vaikeaksi.

Jos laittoi ripsiväriä, sen pois saaminen oli melko hankalaa. Pidennysten kanssa piti käyttää öljytöntä silmämeikinpoistoainetta ja vanulappuja ei saanut käyttää, koska niiden kuidut takertuvat pidennyskohtiin. Ostinkin pidennystä laittaneelta henkilöltä sekä silmämeikinpoistoainetta että puikkoja, joilla ripsiväri pitäisi poistaa.

pidennys_välineet

Se oli kuitenkin hankalaa hommaa, tuntui ettei ripsiväriä meinaa saada millään pois. No, ideana varmaan olisikin, ettei pidennysten kanssa tarvitsisi käyttää ripsiväriä. Jos siis ottaa pidennykset, minun mielestäni kannattaa satsata siihen, että ne ovat jo alkujaan riittävän tuuheat.

Mietin pitkään, että pitäisikö kokeilla vielä volyymiripsiä. Ripset kuitenkin olivat jo kolmen viikon päästä sen verran harventuneet, että päätin antaa niiden putoilla pois ja unohtaa koko homman. Oli jo ikävä normaalia puhdistusrutiinia ja suihkussakäyntiä. Kun kesti vähän aikaa sitä kammottavaa vaihetta, että silmissä sojotti vain muutama pitempi ripsi, niin niistä eroon hankkiutuminen sujui aika hyvin. Mutta liitoskohtia ilmeisesti jäi vielä, koska silmämeikkiä vanulapulla puhdistaessa vanulappu tuntuu aina välillä takertuvan kiinni johonkin.

Kokonaisuutena ihan ok kokemus – tulipa kokeiltua. Jollakin tavalla luomuripsissä olo – vaikkakin meikattuna – tuntuu kuitenkin tällä hetkellä kotoisammalta.

Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen!