Kasvatusvinkki: Millainen on kasvatustyylisi?

Sullen young girl with big eyes in dress-up clothes

Jos lasta ei koskaan kielletä, hänestä kasvaa heikosti pettymyksiä sietävä, herkkähipiäinen kuningas tai kuningatar, joka ei oikein tule itsensä eikä muiden kanssa toimeen.

Kansanviisauden mukaan ylisuojelluista lapsista kasvaa parhaita valehtelijoita. Kuri muovaa ihmistä, sanoo Kuka täällä oikein määrää -kirjan kirjoittaja, sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa.

Viljamaa puhuu kirjassaan kurin eri muodoista ja vanhempien kasvatustyyleistä. Löydätkö joukosta oman tyylisi tai sen sekoituksen?

Kannustava vanhempi: Antaa mennä!

Kannustava vanhempi antaa tilaa, rohkaisee, ei tiedä kaikkea ja toimii itse esimerkkinä. On luontevaa vaatia asioita, joihin pystyy myös itse. Myöhästelijän on paha vaatia täsmällisyyttä ja kiroilijan siistiä kielenkäyttöä.

− Kannustukseen liittyy rohkaisu, oma esimerkki, tilan antaminen ja aiheesta kehuminen. Laiskasta tekemisestä, veltosta ajattelusta ja tekemisestä ei tarvitse kehua. Kovasta yrittämisestä aina, Viljamaa sanoo.

Näin kasvatetulla lapsella on kyky ottaa riskejä. Hän uskaltaa haastaa itsensä eikä pelkää epäonnistumista: ainahan voi yrittää uudestaan. Lapsi kykenee kilpailemaan itsensä kanssa vertailematta itseään muihin. Hän kokee itsensä tärkeänä, joten hänen ei tarvitse hävetä itseään tai alistaa muita. Toiset ihmiset ovat tasavertaisia kanssakumppaneita, ei voitettavia kilpakumppaneita. Sosiaaliset taidot ovat Viljamaan mukaan ehkä tärkein lahjakkuuden laji.

Autoritaarinen vanhempi: Minä määrään ja sinä tottelet.

Janne Viljamaa sanoo, että tällainen vanhanaikainen musta pedagogiikka kumpuaa lapsen nöyryyttämisestä. Ensin täytyy murtaa lapsen tahto, jotta häntä voi alkaa kasvattaa.

Tyyli perustuu julistavaan monologiin, ei keskustelevaan dialogiin. Tyyli tuottaa silmänpalvojia, jotka toimivat oikein auktoriteetin ollessa paikalla, mutta unohtavat säännöt heti pomon poistuttua. Määräilevän ja tärkeilevän auktoriteetin selän takana naureskellaan.

− Tällainen vanhempi perustelee säännöt ”koska minä käsken” -muodossa ja vetoaa pikemminkin tottelemiseen kuin järkeen ja reiluuteen. Välillä pitää määrätä tiukasti ja välillä neuvotella, mutta määrääjä on rajoittunut tylyyn tyyliinsä ja on tavallaan sen vanki. Huumorintajun puute ja ilottomuus paistavat kauas, Viljamaa kertoo.

Alistuja: Tee mitä tahdot.

Alistuja-vanhempaa saattaa vaivata laiskuus ja välinpitämättömyys, mutta tällainen suhtautumistapa voi johtua myös siitä, että vanhempi on yksinkertaisesti liian väsynyt. Hänellä voi olla omia ongelmia ja elämää leimaa jatkuva kiire tai taloudelliset ongelmat, jotka estävät häntä olemasta läsnä lapselle. Vanhempi haluaisi välittää, mutta ei jaksa.

Perheessä ei ole nukkumaanmenorytmiä tai säännöllisiä ruoka-aikoja. Lapsi joutuu sanomaan aikuiselle, että hän haluaa nukkumaan.

− Tällaisessa tilanteessa lapsi saattaa kokea pelkoa, ahdistusta, turvattomuutta ja masennusta. Hän kokee, että kukaan ei välitä tässä maailmassa ja toistaa aikanaan samaa omassa kasvatuksessaan.

Pienimmän riesan tie: Vältän konflikteja

Konflikteja välttämään pyrkivä aikuinen sietää huonosti ristiriitaa. Hän pyrkii tuottamaan lapselle mahdollisimman helpon ympäristön, jotta ristiriitoja ei synny. Tällaisessa ympäristössä kasvanut lapsi ei kuitenkaan opi niitä asioita, joita pettyminen opettaa.

− Lapsen on vaikea oppia arvostamaan muita ihmisiä, kun on tottunut olemaan jopa omia vanhempia suurempi. Ei-sana sopivasti annosteltuna opettaa paljon. Aikuisen tehtävä on toimia lapsen pettymyssuodattimena, Viljamaa sanoo.

Passiivinen aggressio: Mitä mä nyt tein väärin?

Jos lapsi kasvaa perheessä, jossa mielipiteen ilmaiseminen ja asioiden kyseenalaistaminen on kielletty, passiivis-aggressiivisuus opitaan helposti. Tällaisessa perheessä lapsella on paljon epäreiluja kieltoja, joita vastaan ei voi sanoa.

Kun lapsi kokee pettymyksen, hän ei näytä vihaansa. Hän saattaa mököttää, leikkiä marttyyria, kostaa tai hankkia taustajoukkoja kostamaan.

− Pelko ja aggressio jäävät ihmisen sisään. Hänelle on jäänyt muistijälki, jolloin pitkän ajan päästä esimerkiksi haju, ääni tai kosketus voi laukaista reaktion. Siksi tällainen ihminen voi olla nakkikioskilla heti nyrkit pystyssä, jos joku tönäisee vahingossa. Häpeä, pelko ja ahdistus jäävät kummittelemaan mielen kovalevylle ja oikein hämmästymme, kun tulemme töytäisseeksi lapsena paljon häpeämään joutuneen häpeänappia. Niin voimakas on puolustusreaktio, Viljamaa sanoo.

Häpeään ja nöyryyttämiseen perustuva: Huomaatko, miten huono olet?

Viljamaa kertoo, että häpeämään opetettu epäilee kykyjään ja osaamistaan. Hän puhuu itsestään vähättelevästi ja antaa muille luvan kohdella itseään alentuvasti. Hyvällä itsetunnolla varustettu ei puhu itsestään alentuvasti, vaan on pikemminkin hiljaa. Hänellä ei ole myöskään tarvetta alistaa eikä alistua.

− Nykyiset 65−70-vuotiaat suuret ikäluokat on kasvatettu paljolti tällaisella häpeän tuottamiseen liittyvällä tyylillä. Se keskittyy heikkouden ja huonouden osoittamiseen pikemminkin kuin vahvuuksien osoittamiseen.

Viljamaa sanoo, että alistamisen ja fyysisen ja henkisen väkivallan kierrettä on vaikea katkaista. Kun kaikki menee hyvin, on mahdollista olla erilainen, mutta pahassa tilanteessa itselle tuttu tyyli tulee automaattisesti esiin.

− Eräässä tutkimuksessa tutkittaville näytettiin videota vesilasin kaatumisesta. Väkivaltaisessa ympäristössä kasvaneet näkivät kaatumisen ilkeytenä ja tahallisena ja rakastavassa ympäristössä kasvaneet vahinkona. Väkivallasta, henkisestä alistamisesta jää aivoihin muistijälki, joka laukeaa mieleen automaattisesti.

Lapselle voi opettaa asioiden tulkitsemista myönteisesti. Häntä voi opastaa tarjoamaan apua heikommalle ja kertoa, miten avun saa myöhemmin takaisin, kun nyt auttaa. Heikomman tarpeen huomaaminen on se ihmisyyden peruste, minkä vanhemmat voivat opettaa.

Ruuhkavuodet-sivuston Kasvatusvinkki-sarjassa käsitellään kasvatukseen liittyviä asioita Janne Viljamaan Kuka täällä oikein määrää -kirjan ja kirjailijan haastattelujen pohjalta. Sarja päättyy.

 

 

 

 

Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen!