Pulaa päivähoitopaikoista

1 MjAxMTAyMjYtSU1HXzcyNjIuanBn

Eräällä pääkaupunkiseudun alueella on huutava pula päivähoitopaikoista. Samaan aikaan kokopäivähoidossa on lapsia, joiden äiti on sisaruksen kanssa kotona. Ollaan taas ikuisuuskysymyksen äärellä: kenellä pitäisi olla oikeus päivähoitoon ja kenellä ei?

Arki menee hankalaksi, jos lasta joutuu kuljettamaan hoitoon pitkän matkan päähän tai aivan eri suuntaan kuin missä työpaikka on. Varsinkin, jos käytössä ei ole omaa autoa ja matkat täytyy taittaa julkisilla.

Hoitopaikka luonnollisen kulkureitin varrella on siis tärkeä juttu. Vuodenvaiheessa osa vanhemmista koki taas ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun kodin lähellä olevat päiväkodit olivat täynnä.

Samaan aikaan joidenkin arvioiden mukaan on asuinalueita, joiden päiväkodeissa on jopa 1−2 päiväkotiryhmää täynnä hoitovapaalla olevien vanhempien lapsia. Tuon tiedon mukaan päiväkodeista on tullut esimerkkejä, joissa 2−3-vuotias lapsi on kokopäivähoidossa klo 7−17 (isä vie ja hakee) äidin ollessa kotona vauvan kanssa.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Pitäisikö paheksua vanhempia, jotka käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeuttaan ja vievät paikat niiltä perheiltä, joiden molemmat vanhemmat ovat töissä? Vai pitäisikö miettiä, mikä systeemissä on vikana, jos kerhot ja muu kokopäivähoidon ulkopuolella oleva toiminta ei tarjoa perheille sitä mitä he tarvitsevat.

Pääkaupunkiseudulla joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakas. Siis joka kymmenes! Tämä tarkoittaa, että jos lapsesi on noin kahdenkymmenen hengen päivähoitoryhmässä, joukossa on keskimäärin kaksi lasta, joiden perheillä on suuria vaikeuksia arjessaan.

Jos perheessä ollaan selviytymisen rajoilla, päivähoitopaikka voi olla lapselle todella tärkeä juttu. Siellä hän saa sosiaalisia kontakteja, hänen perustarpeistaan pidetään huolta, hän oppii asioita, joita kuuluu kuhunkin kehitysvaiheeseen. Siinä tilanteessa parin tunnin kerhopaikka voi olla liian vähän, mutta aamuseitsemästä iltaviiteen kestävä hoitopäivä kuulostaa aika pitkältä. Osa-aikainen hoito olisi varmaan paras, mutta viekö se käytännössä joltakin taas kokopäivähoitopaikan?

Mielestäni perheet ovat asioineen aika yksin, varsinkin muuttaessaan uudelle asuinalueelle. Monella esimerkiksi isovanhemmat ovat kaukana. Pikkulapsivaiheessa jaksamista verottavat pienet purot: univaje, lapsen uhma, taloudelliset huolet, parisuhteen ongelmat, työ ja siihen liittyvät asiat, aikuiskontaktien puutteesta johtuva yksinäisyys. Listaa voisi jatkaa. Yksittäiset pienet purot jaksaa, mutta pienistä puroista tulee lopulta iso virta. Pitäisi päästä kuivalle maalle, ennen kuin hukkuu.

Asun itse alueella, jossa naapurissa on muitakin lapsiperheitä ja kynnys pyytää apua on matala. On kullan arvoinen juttu, jos lähistöllä on tuttavia, joiden puoleen voi kääntyä pienissäkin asioissa. Vanhempi ymmärtää vanhempaa. Voisiko tällainen yhteisöllisyys auttaa perheitä jaksamaan paremmin?

Kuvittele, että oma 2-3-vuotias voisi lähteä naapurin vanhemman ja lasten kanssa puistoon, kun itse otat päikkärit vauvan kanssa. Tai kun pienin lapsi on vatsataudissa, vanhempi lapsesi pääsee naapurin kyydissä eskarista kotiin. Tai että lapset voivat mennä naapuriin leikkimään edes tunniksi, jotta vanhemmat saavat hetken yhteistä aikaa. Tai että oma pinna on tiukalla ja voit puhua aiheesta toisen aikuisen kanssa. Pieniä juttuja, mutta juuri niitä, jotka auttavat arjessa. Tärkeintä on, että kynnys on matala.

Miten tällaista yhteisöllisyyttä voisi edistää omalla asuinalueellasi? Kun tapaat vaikka leikkipuistossa samanhenkiseltä tuntuvia vanhempia, entä jos vaihtaisit yhteystiedot ja yrittäisit tutustua paremmin? Entä jos syntyisi vähitellen tilanne, että jokaisella perheellä olisi 3-5 lapsiperheen tuttavaverkosto lähellä, joka pitää yhteyttä säännöllisesti ja jonka puoleen voi kääntyä pienissäkin asioissa?

Uskon siihen, että vaikka yhteisöllisyys ei voi poistaa kaikkia ongelmia, siitä on apua niiden ennaltaehkäisyssä. Sanotaan, että jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin yksi hyvä ja turvallinen aikuiskontakti. Niin pitäisi olla myös jokaisella vanhemmalla.

Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen!