Ruoki lapsen kilpailuviettiä sopivasti

two girls running on athletic race track

Osa lapsista on hyvin kilpailuhenkisiä, toisia kilpailu lähinnä ahdistaa. Vanhemmalla on tärkeä rooli siinä, että kilpailua on lapsen elämässä juuri hänelle sopiva määrä.

Moni vanhempi hyödyntää lapsen kilpailuviettiä luonnostaan, kun lapsi pitäisi saada tekemään jokin asia. Taaperon kanssa kilpaillaan pukemisessa, potalla käynnissä, syömisessä.

Se miten innokkaasti lapsi kilpailee, riippuu muun muassa lapsen temperamentista. Saman perheen lapset voivat olla temperamentiltaan tässä suhteessa hyvinkin erilaisia.  Myös kasvuympäristö vaikuttaa kilpailuhenkisyyden kehittymiseen. Lapsi ottaa mallia niin sisaruksista kuin vanhemmista.

Kilpailuhenkinen kokeilee uutta

Yhteiskunta on melko kilpailuhenkinen ja lapsi voi saada aikuisilta sen mallin, että hänen on kehityttävä jatkuvasti. Lapselle voi olla hyötyä siitä, että hänellä on jonkin verran kilpailuhenkisyyttä.

− Lapsi pääsee helpommin pidemmälle, jos haastaa itsensä ja kokeilee uutta, Väestöliiton perheverkon työntekijä, psykologi Suvi Laru sanoo.

Laru muistuttaa, että on lapsia, jotka nauttivat kilpailemisesta, mutta joille voitolla ei ole niin suurta merkitystä. Kilpailuhenkisyydestä voi olla haittaa, jos kilpailemisesta tulee elämänasenne.

− Tämä elämänasenne voi laajentua, niin että lapsi yrittää vaatia itseltään koko ajan enemmän. Kilpailemisesta ei saa tulla pakko, joka alkaa hallita elämää, Laru sanoo.

Estynyt lapsi tarvitsee aikuisen tukea

Jos lapsi on ujo, mutta hänen ympärillään on voimakkaan kilpailuhenkisiä ihmisiä, hän tarvitsee apua omien vahvuuksiensa näkemiseen. Sydänystävänä voi olla kilpailuhenkinen kaveri, jolloin lapsi peilaa itseään kaverin osaamiseen.

− Jos lapsi vaatii itseltään paljon ja lisäksi ympäristö vaatii kilpailua, lapsi voi kokea, ettei osaa tai pärjää. Että en ole riittävä tällaisena kuin olen, Laru sanoo.

Tällaisessa tilanteessa vanhemman on tärkeä keskustella lapsen kanssa siitä, miltä tästä tuntuu. Laru neuvoo kertomaan lapselle, että kaikista asioista ei tarvitse kilpailla.

− Vanhempi voi tuoda esiin molempien lasten persoonaa: tykkäätte eri asioista ja sinun ei tarvitse yrittää olla samanlainen kuin toinen.

Auta lasta näkemään vahvuutensa

Vanhempi voi auttaa lasta näkemään omat vahvuutensa. Lapsen kanssa voi miettiä asioita, joissa hän on hyvä. Onko hän taitava piirtämään, juoksemaan, laskemaan mäkeä vai korjaamaan polkupyörää isän kanssa? On hyvä muistaa myös, että ei pitäydy tytön kanssa vain tyttömäisiin ja pojan kanssa vain poikamaisiin asioihin.

Vanhemman on hyvä tiedostaa myös oma kilpailuhenkisyytensä tai sen puute. Jos vanhempi on kilpailuhenkinen ja lapsi ei, vanhempi voi yrittää liikaa saada lasta tekemään asioita, jotka eivät ole hänelle luontaisia. Tällöin lapsi saattaa kokea riittämättömyyttä.

− Kilpaileminen vaatii ujoilta lapsilta sosiaalisuutta ja rohkeutta. On haastavaa tukea sitä nätisti, niin että ei painosta. Myös opettajilla on haastetta siinä, miten huomioida erilaiset lapset, Laru pohtii.

Toisaalta vähemmän kilpailuhenkinen vanhempi ei ehkä näe sitä hyötyä, mikä kilpailuhenkiselle lapselle saattaisi olla esimerkiksi jostain harrastuksesta. Lähtökohta tulisi siis aina olla siinä, millainen lapsi on.

Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen!