Arkea Villa Kaihossa

15.11.2020

Ehkä jossain on joku Karma -niminen tyyppi, joka naureskelee paksuun partaansa vatsalihakset kipeäksi seuratessaan elämääni. On myös hyvin pieni todennäköisyys, että liioittelen – ainakin sen Karma -nimisen tyypin parran kanssa, sillä veikkaan, että jos jossain on se Karma -niminen tyyppi, täytyy sen olla sukupuoleltaan nainen.

Jokaisen päivän runko on aikalailla sama: Herää klo 07.00. Vie koirat lenkille. Syö nopea aamupala. Herätä Aviomies. Lähde töihin. Klo 16:00 poistu työpaikalta kuin riivattu. Käy nopeasti kaupassa. Tee ruokaa. Taistele Viskarilaisen kanssa syömisestä. Tee iltatalli klo 20.00. Laita lapset nukkumaan klo 21.00. Taistele Viskarilaisen kanssa nukkumisesta. Hengitä.

Istu alas katsomaan Netflixistä se kuuluisa “vielä yksi jakso”. Nukahda.

Kaupassa käynnin ja iltatallin väliin mahtuu päiväkohtaisesti omat ohjelmansa, johon yleensä liittyy autoilu.

Maanantai: Hae viskarilainen viskarista ja vie isoveli parkouriin. Tee tunnin aikana rästiin jääneitä töitä parkkipaikalla. Viskarilainen pelaa puhelimella. Muista ottaa isoveli kyytiin ja lähteä kotiin.

Tiistai: Mene itse tanssitunnille. Pohdi joka kerta, onko mitään järkeä ottaa omaa aikaa arjesta. Vastaa joka kerta tunnin jälkeen itsellesi: “totta munassa on!”

Keskiviikko: Kuljeta Isosisko yleisurheilukouluun. Hyvällä tuurilla Isoveli suostuu olemaan sen ajan Viskarilaisen kanssa. Yleensä on huono tuuri.

Torstai: Kuljeta sekä Isosisko että Isoveli VPK:n nuorisojaostoon. Väittele Viskarilaisen kanssa siitä, onko hän jo tarpeeksi iso poika jäämään yksin kotiin. (toim. huom. Ei ole.)

Perjantai: Kuljeta vähintään toinen kaksosista kaverin luokse tai luota kotiin. Usein molemmat.

Lauantai: kts. perjantai. Päivän perusrungosta puuttuu onneksi työpäivä.

Sunnuntai: kts. lauantai. Lisää myös Isosiskon yleisurheilutreeni-kuljetukset.

Toivottavasti se Karma -niminen tyyppi on onnellinen saavutuksistaan poistaa ihan kaikki vapaa-ajan ongelmat kalenterista, mutta arvaa mitä? En valita. Ainakaan ihan aina. Tämä elämä on kaikesta kiireestä huolimatta juuri minun elämäni. Tämä on se hinta, mikä minun pitää maksaa siitä, että saamme asua maalla. Varmasti toisilla perheillä on oma hintalappunsa omille tavoilleen elää. Varmasti jonkun toisen kohdalla se Karma -niminen tyyppi nauraa jopa niin kauan, että sen lantionpohjalihakset pettää, mutta se taitaa olla jo oma tarinansa se.

Karoliina

Täytän joka vuosi 25 ja olen äiti 2008 syntyneille kaksosille (tyttö ja poika, joilla on muuten eri syntymäpäivät) sekä 2015 syntyneelle Kuningas Ei:lle. Lasten lisäksi laumaani kuuluu kotimaista räppiä tehtaileva Aviomies sekä sekalainen seurue eläimiä. Asun perheeni ja laumani kanssa kiven heiton matkan päässä (jos sattuu olemaan TODELLA hyvä kivenheittäjä) Helsingistä maaseudulla 1800-luvun puolivälissä rakennetussa hirsitalossa. Tällä hetkellä elän keskellä urakriisiä enkä tiedä, milloin sitä vihdoin aikuistuisi tai täyttäisi edes 26. Niin elämästäni kuin jutuistanikin puuttuu usein Se punainen lanka, mutta koitan paikata sitä läjällä sarkasmia. Ainakaan aika ei käy tylsäksi, kun sohii sitä sun tätä joka ilmansuuntaan.