Multitaskaus 2.0

Multitaskaus 2.0

“Joo, mä oon aika hyvä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa!” 

Näin olen aina ajatellut ja myös sanonut ääneen. Aina on ollut monta rautaa tulessa: töissä paljon tehtäviä ja vastuita, harrastukset, yhdistystoiminta, mitä näitä on. Työhakemuksiinkin aina kirjoitan olevani parhaimmillani pienen paineen alla. Yksi sana: hahaha. Vähänpä tiesin! 

Multitaskaus sai aivan uudet ulottuvuudet, kun meille helmikuussa syntyi kaksoset. Jo ensimmäisenä iltana, kun emme saaneet perhehuonetta ja jäin yksin kahden vastasyntyneen kanssa, huomasin että tämä on ihan oma lukunsa. Epätoivo hiipi, kun pidin sylissä itkevää vauvaa, nostin toista itkevää vauvaa, pelkäsin että en tue niskaa tarpeeksi ja pää vierähtää yhtäkkiä olkapäälle. Toista vauvaa jalkojeni päällä hyssyttäen yritin saada väsynyttä vastasyntynyttä rinnalle, itku kiristi kurkussa. Mietin, että kehtaanko soittaa hoitajakutsua, nämähän on mun vauvat, mun pitäisi osata hoitaa niitä! Kutsuin kuitenkin hoitajan joka kysyi miten meillä menee. Vastauksena purskahdin itkuun ja kerroin olevani väsynyt. Tämä huoneeseeni tullut ihana kätilö ehdotti että ottaa vauvat kansliaan yöksi, tulevat sitten syömään kun on sen aika. Suostuin ja nukuin joitain pätkiä seuraavana yönä.

Tuosta muistosta on kohta kahdeksan kuukautta ja multitaskaus ei ole vähentynyt, mutta muutoksia on tapahtunut. En pelkää enää (jatkuvasti) särkeväni vauvoja, en pingota niin paljon, kuvittelen ainakin olevani hieman rennompi. Suurin oppi on se, että osaan pyytää ja vastaanottaa apua paremmin. 

Oon myös ajatellut olevani kykeneväinen melko luoviin ratkaisuihin ja silti säännöllisesti tulee eteen uusi haaste. Kuten kuinka syötetään kaksi vauvaa tuttipulloista yhtä aikaa, miten vauvat napataan yhtä aikaa syliin, mitä tehdään, kun peset niskakakkoja ja toinen lyö päänsä, lista on loppumaton.

Mutta sitä vanhemmuus on, loputonta luovaa ongelmanratkaisua. Kun keksit hienon ja toimivan ratkaisun, lapsi kasvaa ja tulee jokaisen vanhemman suosikki: joku tuhannesta vaiheesta, joka sekoittaa pakan uudestaan.

Oonkin aika varma että kenet tahansa kaksosten vanhemman – tai ylipäätään vanhemman – voisi asettaa jonkun luovan toimiston johtoon tai ratkomaan kansainvälisiä kriisejä. Tarvittaessa varmaan myös ratkomaan kansainvälisiä kriisejä luovan toimiston johdossa samalla niskakakkoja pesten.

Veera

Veera

Olen oululainen monikkoäiti, varhaiskasvatuksen opettaja, krooninen innostuja ja oman elämäni projektipäällikkö. Harrastan haaveilua, tanssia ja listojen kirjoittamista. Lisäksi tykkään leipoa, virkata ja katsoa samoja sarjoja uudestaan ja uudestaan.