¡Hola! eli terveisiä sitruunapuun alta

¡Hola! eli terveisiä sitruunapuun alta

Teksti Anna-Leena

“Nosotros” eli “me” on minun päiväkirjani meidän perheen ruuhkavuosista ja tavallisesta lapsiperhearjesta Espanjassa.

Meidän kaksikielinen ja viisihenkinen perheemme on äänekäs (!) ja eloisa. Lapsilla riittää energiaa ja vanhemmat selviytyvät päivistä kofeiinin ja positiivisuuden voimalla.

Meillä tulistutaan nopeasti ja rakastetaan kovasti. Täällä kaatuilee maitolasit, kadonneiden tavaroiden etsimiseen käytetään harvinaisen paljon aikaa ja parittomat sukat lisääntyvät nurkissa.

Minä olen Anna-Leena, perheen äiti ja “sirkustirehtööri”. Perheeseen kuuluu lisäkseni espanjalainen isi tai “papá”, esikoinen 6 vuotta, keskimmäinen 3 vuotta ja vuoden ikäinen kuopus tai “Juniori”

Harrastukseni número uno on R U O K A. Kokkaus, leivonta, uusien reseptien kokeilu ja ennen kaikkea maistelu. Keittiö on minun “jäähynurkka” jonne pakenen, kun savu nousee korvista.

Tykkäämme kotimaanmatkailusta ja viikonloppuisin pakkaamme koko perheen (ja puolet omaisuudestamme) autoon ja hurautamme maalle vuoristoon koronapiiloon, niin kun tykkäämme ajatella. Siellä saa hengittää ilman maskia, kaivella multaa, syödä pikkukiviä ja kunnostaa taloa hyvin “poco a poco”, pikku hiljaa, koska kolmen pienen lapsen kanssa nyt ei muuta voi.

Välillä siellä istuessani aurinkotuolissa sitruunapuun alla auringon lämmittäessä kasvojani suljen silmäni ja ajattelen omaa elämääni. Miten ihmeessä minulla on ollut näin hyvä tuuri? Voiko tämä oikeasti olla minun elämääni? 5 sekuntia myöhemmin yksi lapsista syö katuliidun, toisella on saippuakuplanestettä silmässä ja päähäni putoaa mätä sitruuna. Se siitä. Mutta sellaista kai tämä on, lapsiperhearki.

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.