Kulinaristia kasvattamassa

Kulinaristia kasvattamassa
Kuva: Tanaphong Toochinda
Jaa tästä:

Tiesittekö, että nakkeja ei saa lämmittää? Eikä lihapullia? Entä tiesittekö, että nakeissa on molemmissa päissä noin sentin pätkä, jota ei voi syödä? Tai että makaronit voivat olla väärän muotoisia? En minäkään ennen lapsia näitä asioita tiennyt.

Mitä kaikkea sitä voikaan oppia näiltä pieniltä tulevaisuuden masterchefeiltä, oman elämänsä kulinaristeilta! Sitä olisi saattanut epähuomiossa lämmittää ruokaa tai syödä sellaista mitä ei syötäväksi ole tarkoitettu. Toki muutaman kerran olen tehnyt sen virheen, että ruoalla olevat makaronit on lämmitetty (tämä on luvallista) ja kylmät nakit laitettu samalle lautaselle, jolloin tulee välitön palaute kulinaristilta, että nakit ovat lämminneet makaroneista ja ruokaa ei mitenkään voi enää syödä. Huh huh! Meillä matikkaa on laskettu eniten keittiössä – nimittäin minun toimestani, kun olen laskenut nollasta ainakin sataan tällaisina hetkinä. Aina ei ole voinut olla ihan varma pitäisikö itkeä vai nauraa, todennäköisesti olen tehnyt välillä kumpaakin yhtä aikaa. Välillä sitä on erityisen nirsoilun täyteisten ajanjaksojen kuluessa miettinyt, miten on saanut ruokanirsoilijan kestämään kylläisenä (ja hengissä) kaikki nämä vuodet ja miten terveenä hän onkin kasvanut – hän täyttää kuitenkin talvella jo 8 vuotta.

Olen myös miettinyt, mistä ihmeestä nämä lasten päähänpistot ruoan suhteen tulevat. Samaa ruokaa on syönyt ruokanirsoilijan vähän vanhempi sisko ilman sen kummempia kommervenkkeja ja meillä on aina tehty monipuolista kotiruokaa; vaihtoehtoja olisi kyllä siis ollut, mutta jos aterialta kelpaavat vain päistä leikatut nakit, minkäs teet. Tutkimattomat ovat lasten ajatukset ruokailun suhteen. Näistä ajoista ollaan menty meillä (onneksi) eteenpäin ja makumaailma on laajentunut. Tätä nykyä meillä tälle pienemmälle ruokailijalle kelpaa myös kalapuikot! Ja hei, lämmitettynä! Niitä ei sentään jäisenä vedellä menemään. Ei tälle voi välillä kuin nauraa ja koittaa pitää naama peruslukemilla ruokapöydässä – välillä tuntuu kyllä, että salaatit on väärässä kurkussa, kun herra ruokakriitikko pistää aterialla parastaan. Pieni ruokakriitikko osaa myös ilahduttaa Huvikummun kokkia, sillä olipa mikä tahansa puuro ruokana, syö hän sitä useamman annoksen ja kehuu, että se on ihan maailman parasta!

Tähän voisi varmaan jakaa hyviä vinkkejä siitä, miten voit naamioida kasviksia vaikkapa makaronilaatikon sekaan, mutta kun en voi ihan omakohtaisesti tätä ohjetta allekirjoittaa… Ajattelin nimittäin olla kerran ovela ja laittaa hieman pinaattia makaronilaatikkoon. Eikös vain pöydässä kuulunut: Äiti, täällä on jotain vihreää!? Niin. Ei auttanut tarinat Kippari-Kallen hauiksista vaan sain epäilevän katseen ja lausahduksen; En ihan hirveen paljon tykkää tästä. Mitä kohteliaimmin ilmaistu, että ruoka maistuu pahalta.

Hymyilen näitä muistellessa ja tekstiä kirjoittaessa. Äitiys on joskus naurunsekaista epätoivoa pätkittyjen nakkien keskellä.

Jaa tästä:
Jaana

Jaana

39v yhden prinsessan ja yhden pojanvintiön äiti. Iloinen innostuja, joka rakastaa uuden oppimista. Sielu tanssii keittiössä; leipominen ja kokkailu on lempparipuuhaa ja jauhot pöllyää monta kertaa viikossa. Nauttii lukemiseen uppoutumisesta. Jalat vievät säännöllisesti niin metsäpoluille kuin kuntosalille. Sydäntä lähellä järvimaisemassa rauhoittuminen, urheilu, lasten naurun kätkätys, syksyinen luonto, metsäretket, kahvihetket ystävien kanssa ja jalkojen alla narskuva pakkanen. Onni syntyy tavallisista arjen pienistä hetkistä.