Avoin kirje kaupunginkirjastolle

Avoin kirje kaupunginkirjastolle

Hei kaupunginkirjaston työntekijät!

Olen hyvin tyytyväinen kirjastopalveluidenne käyttäjä, ja käyn yleensä kerran kuussa lainaamassa pikkutaaperoni kanssa kasan lastenkirjoja. Aina, kun käymme kirjastossa, lapsi on tosi innoissaan. Hän hihkuu ilosta, järjestelee hyllyjä uuteen uskoon, painelee hissin nappia vimmatusti ja jossain vaiheessa yleensä juoksee äitiään karkuun hyllyjen välissä leveä hymy kasvoillaan.

Kun sitten pääsemme teiltä lainattujen kirjojen kanssa kotiin, niitä luetaan todellakin antaumuksella. Kirjoja luetaan olohuoneessa sohvalla, keittiössä ruoan laiton aikana, ruokapöydässä äidin sylissä samalla kun äiti syö, iltaisin sängyssä ennen nukkumaan menoa, kylpyhuoneessa ennen iltakylpyä sekä vessassa silloin, kun äiti-ihminen yrittää hetken istua rauhassa. ”Luetaan kohta” ei ole taloudessamme kelvollinen vastaus, ja kirjaa tyrkytetäänkin kasvavalla äänen volyymilla niin kauan, kunnes vanhempi nappaa sen käteensä ja alkaa lukea.

Ahkeralla kirjojen lukemisella yhdistettynä vielä kehittyvään motoriikkaan ja yleiseen ymmärtämisen tasoon on vähemmän mairitteleva lieveilmiö. Nimittäin se, että tässä syksyn aikana olemme maksaneet korvauksia käytössämme rikki menneistä kirjoista jo muistaakseni 25 euroa. Minua ei niinkään haittaa korvausten maksaminen, vaan enemmänkin tietoisuus siitä, että joudun menemään kirjaston tiskille myöntämään tapahtuneen. Jotenkin hävettää aina kertoa, että lainasimme nämä kirjat teiltä ilman mitään kustannuksia itsellemme, ja tässä ne nyt ovat rikkinäisinä takaisin, olkaa hyvät!

Eräällä kerralla hävetti erityisen paljon, kun vein kirjaston tiskille samalla palautuskerralla kolme (3!) rikki mennyttä kirjaa. Kirjastonhoitaja tarkasti antamiani rikkoutuneita kirjoja, ja minä hermostuksissani höpöttelin mitä mieleen juolahti. Selitin, kuinka paljon meillä kirjoja päivän aikana aina luetaan ja missä tilanteissa, taivastelin kuinka nopeasti ne voivat mennä rikki pikku käsien häärätessä, ja että äsken kyllä palautin tuonne palautusautomaattiin 27 kirjaa, jotka olivat ihan oikeasti täysin ehjiä. Ehkä kiitos höpötykseni, väsyneen kotiäitilookin tai sitten vain kirjastonhoitajan mielihalun antaa minulle armahdus, tililtäni ei huvennutkaan korvausrahoja kirjaston kassaan. Minulle kerrottiin, että kirjat ovat vielä korjattavissa, joten mitään ei tällä kertaa veloitetakaan.

Tällä palautteella halusin ylipäätään kiittää teitä, jotka siellä kirjastossa työskentelette. Kiitos, että olette olemassa ja mahdollistatte työllänne ihmisille kirjojen ilot. Erityiskiitos myös niille henkilökohtaisesti kohtaamillemme kirjastonhoitajille, joille olemme käyneet tunnustamassa rikoksemme tähän mennessä rikkoutuneista kirjoista. Te olette kohdelleet meitä empaattisesti ja ymmärtäneet taitavasti sen, että ahkeralla pikku lukijalla saattaa joskus olla hyvinkin ronskit otteet kirjojen kanssa.

Toivotan teille kaikille mukavaa vuoden jatkoa. Meidän viimeksi lainaamien kirjojen eräpäivä lähestyy piakkoin (saldo: 10 ehjää kirjaa, yhdestä sivu irti, yksi ratkennut liitoksistaan, yksi oli oikeasti rikki jo meille tullessaan ja yhdestä Kikattavan Kakkiaisen naurunappikirjasta loppui patterit, koska naurunappeja paineltiin niin paljon), joten nähdään taas silloin!

Ystävällisin terveisin,

Eveliina

Eveliina Pukarinen

Eveliina Pukarinen

Olen 31-vuotias autottoman perheen äiti. Perheeseeni kuuluu lisäkseni aviomies, taapero sekä Kaisa-koira. Viihdyn metsässä ja polkupyörän selässä, rakastan suunnittelua sekä tehtyjen suunnitelmien soveltamista.