Kuinka minusta tuli ehjä – erityisherkän omaishoitajan lyhyt läpileikkaus

Kuinka minusta tuli ehjä – erityisherkän omaishoitajan lyhyt läpileikkaus

Teksti Anne Maria

Minun aurinkoni Nooa on vaikeasti vammainen. Hän ei puhu ääneen, mutta sanat koskettavat sydäntä. Hän ei näe niin kuin me näemme, mutta hän näkee suoraan sydämeen. Hänen tunneälynsä ylittää maallisen ymmärryksen. Nooa sukeltaa toisten ihmisten energioihin ja valaisee koko olemuksellaan. Nooan fyysinen keho ei liiku kävellen. Hän kulkee pyörätuolilla sielunsa liihottaessa universumin sykkeessä. Nooan epilepsia on haastava, kutsutaan virallisesti vaikeahoitoiseksi. Se vie hänet pois kehostaan aiheuttaen huonovointisuutta ja kärsimystä. Herkkäaistinen lapseni opettaa meille kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea pyyteetöntä rakkautta.

Kaiken näkeminen ja hyväksyminen on vaatinut kivisen tien, jonka avaaminen vaatisi tuhat sivua painettua sanaa. Jokainen voi kuvitella sen syväsukelluksen tilanteessa, jossa oman lapsen elämä on ollut vaakalaudalla useaan otteeseen. Kuolema on käytännössä tuijottanut silmiin polttaen merkin sisimpään. Matkalle on mahtunut yhtä ja toista haastetta, taistelua ja selviytymistä. Kynnet esillä mentaliteella hyökkäys on paras puolustus. Mielestäni haavojen avaaminen on kuitenkin turhaa eikä kärsimyksen energioihin ole syytä sen tarkemmin palata. Riittää, että on tietoinen pimeästä aikakaudesta, joka on johtanut valoon. Kuinka siis nousta takaisin jaloilleen upottuaan pinnan alle.

Vuosia itkin päivittäin ulos surua. Kuinka minuun sattui oman lapseni kohtalo. Nyt ei ole surua, vaan kiitollisuus tästä elämästä. Vaikeat hetket eivät enää jää vellomaan syvälle rintaan, vaan ne kohdataan ja jatketaan taas eteenpäin. Tottakai tunnen myös surua hetkessä, kun tapahtuu ikäviä asioita. Osaan kuitenkin päästää niistä nopeasti irti ja nähdä tilanteet kuin rapu. Kävelen hetken sivuttain ja maailmassa näkyykin taas kaikkea muutakin. Jotain hauskaa mahdollisesti. Kokeile itse kävellä sivuttain. Maailma näyttää ihan erilaiselta ja havaitset eri asioita. Miksi tuijottaisit vain suoraan eteenpäin tai taaksepäin. Katsoessa maailmaa uusista kulmista voi alkaa naurattaa ja huomata olevansa onnellinen surun sijasta. Vanhojen kaavojen rikkominen, kyseenalaistamisen kauneus.

Anne Maria on vaikeasti vammaisen poikansa omaishoitaja.

Entäpä syyllisyys. Kuka on syyllinen, että tällaista pääsi tapahtumaan. Kuka on syyllinen, että minun lapseni vammautui. Syytin tietenkin itseäni kaikesta ja kaiken aikaa. Olin armoton ja se aiheutti hyökkäykset myös muihin suuntiin. Sekään ei kuulu enää tunneskaalaani. Olen armollinen. Myös itselleni. Hypätään vaikka kiireiseen työaamuun, jolloin olen äkäinen ja Nooan sen hetkinen hidastempoisuus närkästyttää. Itsehän olen tunnettu nopeudestani. Ei vaan, olen ehkä maapallon hajamielisin ja hitain ihminen enkä osaa kellonaikoja. No joka tapauksessa, Nooa aistii kireyden ja minulle iskee syyllisyys. Se ikävä tyyppi, joka saa minut tuntemaan itseni huonoksi äidiksi. Seis, siihen paikkaan! En todellakaan ole huono äiti. Kaikesta kiireestä huolimatta hoidin kaiken viimeisen päälle hyvin ja suukotin hänet vielä jättäessä päiväkodin portille avustajan hoiviin. Oma mieli on niin kuin yleinen syyttäjä. Haaste on päästää irti tuomioistuimesta omassa päässä. Sille ei ole tarvetta. On opittava näkemään oma arvo ja olemaan armollinen itselleen.

Entäpä se pelko, joka piti minua otteessaan, kiipesi harteilleni ja kalvoi sisintäni kuin villipeto saalistaan. Päivin ja öin se hengitti niskaani imien energiani. Olin välillä niin tyhjä, etten pystynyt katsomaan ketään silmiin. Minussa ei ollut mitään annettavaa.

Yksin ollessa makasin välillä sikiöasennossa lattialla ja ulvoin. Kuu tai aurinko. Sillä hetkellä minkään taivaankappaleen liike ei vaikuttanut minuun. Tipahtelin kiertoradalta tietämättä milloin tunnen maan jalkojeni alla. Ainoa keino selvitä ja ottaa oma voimani takaisin, oli luopua pelosta. Siirtää se sivuun. Opetella elämään ilman pelkoa. Mitä sitten tapahtui. Aloin nähdä valoa. Aloin elää oikeasti ja luottaa elämään. Meidän elämässä on paljon iloa ja nyt pystyn nauttimaan siitä. Hartiat ovat kevyemmät ja tulevaisuus on täynnä unelmia, joiden tiedän toteutuvan. Me eletään päivä kerrallaan, nautitaan tässä hetkessä ja kohdataan haasteet yksi kerrallaan siinä hetkessä, kun se tapahtuu. Meillä on epätäydellisen täydellinen elämä juuri tällaisena. Meillä on luottamus tulevaisuuteen.

Minua on auttanut tällä tiellä kykyni antaa anteeksi kaikille kaikki kokemani vääryys. En ole koskaan osannut olla kauan vihainen. En ole osannut koskaan olla katkera mistään. Olen aina avannut sydämeni jokaiselle ja antanut anteeksi. Oli kokemani vääryys suuri tai pieni. Ainoa, jolle olen ollut armottoman vaativa, on minä itse. Ainoa, jota en ole nähnyt, on minä itse. Miten itseään on niin vaikea nähdä ja rakastaa.

Anne Maria on oppinut pitämään myös itseään tärkeänä.

Tämä oivallus on ollut avain kaikkeen. Toteutus ei ole ollut helppoa. Muutos on näkynyt pienissä arkisissa asioissa. Nykyään minä kuulun yhtä tärkeänä ihmisenä niihin, joista päivittäin huolehdin. Aamupala kuuluu nyt myös minulle. Tämä ei ole ollut pitkään olemassa oleva tapa. Ajattelumallina oli, ettei minulla niin väliä. Se oli jossain todella syvällä koodattuna solumuistiini. Tällä hetkellä päivittäin koitan pitää huolta, että myös minulle kuuluu riittävä lepo, ravinto ja liikunta. Tämä pyhä kolminaisuus antaa minulle voimavaroja hoitaa lastani ja toteuttaa asioita, joista minä sytyn. Nyt päästään siihen mikä on tämän erityisherkän omaishoitajan voima ja mistä se tulee. Olemalla kaikkea sitä, joka olen, pystyn hallitsemaan kaiken sen, johon minut on asetettu.

Kuvaan itseäni ihmisyyden elementtien kautta, jotka antavat suuntaviivat elämääni. Olen nainen, äiti, omaishoitaja, opettaja ja shamaani. Maapallolla vallitsevat tärkeät neljä elementtiä vesi, maa, ilma ja tuli. Ne liittyvät myös minuun osana maapallon kiertoa. Naisena energisoin itseäni veden kaltaisella virtaavalla ja avaavalla liikkeellä joogan ja tanssin kautta. Äitinä kasvatan juureni syvälle maan uumeniin kulkemalla metsässä ja tuntemalla yhteyden. Syvä maadoittuminen äiti maan energioihin poistaa pelkoni ja rauhoittaa. Kaikille äideille tuttu murehtiminen vähenee. Luottamus kasvaa. Hengitän ilman energiaa sydämeni kautta kanavoiden parantavaa voimaa lapseni omaishoitajuudelle. Ilman energia henkäilee myös työssäni opettajana. Se kannattelee minua kuin kotka, joka näkee kaiken suuressa mittakaavassa tarkkaillen ja havainnoiden. Neljäs elämän elementti tulen energia palaa sisälläni valaisten koko universumin sielun. Luonnon ja kaiken elollisen kunnioitus on minussa sisäänrakennettuna. Niin ylhäällä kuin alhaalla tapahtuu polariteettien mureneminen. Hyvän ja pahan, ilon ja surun sekä elämän ja kuoleman rajat katoavat. Juuret syvällä maan uumenissa kasvan ja voimistun päivä päivältä. Kestän tulevat myrskyt ilman pelkoa.

Pelko on turhaa. Murehtiminen on turhaa. Olet varmasti kuullut nämä sanat monta kertaa. Viisaus piilee yleensä siinä kaikkein yksinkertaisimmalta tuntuvassa asiassa. Ne ovat niitä vaikeimpia toteuttaa. Kliseiset lausahdukset ovat niitä tärkeimpiä. Älä pelkää. Ole kärsivällinen. Mieti hetki kuinka vaikeaa on olla kärsivällinen? Kuinka vaikeaa on olla pelkäämättä ja murehtimatta? Jokaisella on elämässä omat haasteensa ja pelkonsa. On ne paikat, jolloin vaaditaan hillitöntä kärsivällisyyttä. Seuraavaksi, kun mieleesi hiipii pelko, siirrä se pois. Ota tilalle luottamus. Tämä ei ole helppoa. Ole kärsivällinen. Kuuletko kuinka nauran ääneen?

Anne Maria

Olen 37-vuotias nainen ja erityislapsen äiti. Saman katon alla asustaa minun ja poikani lisäksi kissa nimeltä Vili. Meidän maailma on hyvin vihreä. Monessakin mielessä. Viihdyn metsässä ja meri on myös lähellä sydäntäni. Viihdyn paljon omissa oloissani ja luonnon keskellä. Joogaan ja meditoin säännöllisesti sekä kehitän itseäni henkisesti. Ammatiltani olen luokanopettaja ja elämänfilosofiani näkyy myös opetuksessani.Poikani Nooa on vaikeasti vammainen, joten olen hänen omaishoitajansa. Nooa ei kävele eikä puhu fyysisellä taajuudella, vaan hän kommunikoi sydämellään. Nooa opettaa meitä näkemään, kokemaan ja kuulemaan rakkauden kautta.