Monikulttuurinen sekametelisoppa

Monikulttuurinen sekametelisoppa

Kuvailen perhettämme toisinaan kulttuurien sekametelisopaksi, monestakin syystä. Kotonamme kuulee hyvin sekalaista meteliä, jossa sekoittuvat yhtenäiseksi sopaksi suomi, indonesia, englanti, arabia sekä 2-vuotiaalle mieluisin kommunikointitapa: kiljuminen.

Kirsikkana kakun päällä 5-vuotias huudattaa Youtubesta joko Putouksen Nöpö-Felix –jaksoja tai venäjänkielisiä lastenohjelmia. Omia ajatuksiaan ei kuule – ei millään kielellä.

Äkkiseltään sitä voisi todeta, että perheemme on oikein tavallinen ja arkemme sitä samaa kaurapuuroa ja kurahousua, mitä täysin suomalaiset perheetkin elävät. Oman perheen tapa elää tuntuu jokaisesta varmasti normaalilta, eikä sen erilaisuutta aina huomaa. Suurimmat herätykset tulevatkin silloin, kun meille tulee vieraita ja he alkavat ihmetellä tapojamme.

Indonesialainen aviomies tuo Annan perheen arkeen omat mausteensa.

Indonesialaisuus näkyy perheessämme paitsi kielenä, myös erittäin vahvasti keittiössä. Kaapeissa kaurahiutaleiden ja makaronin vieressä on värikkäitä nuudelipaketteja sekä kaikenlaisia maustehässäköitä. Jääkaapissa ketsupin ja paprikamajoneesin kaverina on kolmea erivahvuista chilikastiketta. Perusarjessa meillä porisee niin riisikeitin, kananmunakeitin kun myös rasvakeitin. Sen sijaan kahvinkeitin on piilotettu kaapin perälle odottamaan suomalaisvieraita. Riisiä ostetaan viikoittain kilotolkulla, kaikkea vihanneslaatikon sisällöstä en osaa nimetä – eikä niillä kaikilla varmasti suomenkielistä nimeä olekaan.

Indonesialaiset syövät nuudeleita samaa tahtia, kun suomalaiset leipää: aamupalaksi, iltapalaksi ja tietysti osana pääruokaa. Tässä hommassa olen iskenyt suomalaisen lusikkani soppaan ja todennut, ettei ole terveellistä syödä nuudeleita montaa kertaa päivässä. Vaikka ei minulla ole todisteita siitä, kuinka paljon ravitsevampi aamupala länsimaalainen pullamössö-paahtis tai kaurapuuro on verrattuna limellä maustettuun nuudelikasviskeittoon. Ja jos joskus luulin osaavani keittää nuudeleita – miten väärässä olinkaan. Pakko tunnustaa, että 5-vuotiaani on siinä minua etevämpi. Mistä minä olisin voinut tietää, että ne maustepussukat tyhjennetään suoraan lautaselle eikä sinne keitinveteen?

“Indonesialaiset syövät nuudeleita samaa tahtia, kuin suomalaiset leipää.”

Indonesialainen tapa syödä lähes kaikki ruuat lusikalla tai käsin, on juurtunut minuun ja sitä kautta myös lapsiimme. Sen verran olen saanut kuitenkin miestäni suomalaistettua, että ruuat syödään pääosin ruokapöydän ääressä eikä lattialla istuen, kuten Indonesiassa on tapana. Esikoisen ehdoton lempiruoka, chilillä maustettu mustekalakastike, saa myös toisiaan vierailtamme hyväntahtoista kummastelua.

Kuten suurin osa indonesialaisista, myös mieheni ja tyttäremme, ovat muslimeja. Uskonto tuo siis oman lisämausteensa perheemme arkeen ja juhlaan. Sianlihaa muslimit eivät syö ollenkaan, joten se on jäänyt kokonaan pois myös omasta ruokavaliostani, kun aloimme mieheni kanssa syödä samoista padoista. En ole sitä tallaisena poronkäristyksellä kasvaneena lappilaistyttönä osannut kyllä kaivata.

Vasemmalla kädellä ei koskaan ojenneta mitään, saatika syödä. Vasen käsi on useissa Aasian maissa vessapaperin korvike, eikä sitä ole muuhun soveliasta käyttää. Vaikka meillä kotona on tietysti suomalaisittain vessapaperi käytössä, ei tapa lähde 26 vuotta Indonesiassa asuneesta miehestäni kulumallakaan. Hän opettaa kärsivällisesti lapsiammekin vaihtamaan kättä jos he koettavat antaa tai ottaa jotain vasemmalla kädellä. Islaminusko tuo kotiimme arabiankielen, kerran vuodessa pidettävän kuukauden mittaisen paastonajan, ramadanin, sekä sitä seuraavan Idul Fitri -juhlan. Lapsemme saavatkin nauttia lahjoista useamman kerran vuodessa, koska vietämme myös perinteistä perhejoulua minun sukuni kanssa.

Nämä kaikki, ja paljon muuta, yhdistettynä suomalaisiin tapoihin – soppa on valmis. Toisinaan reseptit eroavat toisistaan ja pääkokkien kauhat kolisevat yhteen, mutta tähän asti hyvät kompromissit ovat aina löytyneet.

Anna

Olen 32-vuotias lappilaisella sydämellä varustettu kotiäiti, joka on juuri muuttanut perheineen Savosta Tampereelle. Monikulttuurista arkea ja juhlaa kanssani jakavat indonesialainen mieheni sekä kaksi tytärtämme. Rakastan leipomista ja pyykkien viikkausta, mutta imurille olen allerginen.