“Onko sillä kieli kipeä?” ja muita huolenaiheita vauvasta

“Onko sillä kieli kipeä?” ja muita huolenaiheita vauvasta

Jos sinulla on vauva ja olet kuin minä, eli yrität keksiä asioille syitä ja löytää niistä säännönmukaisuuksia, niin haluan sanoa sinulle: Nyt rauhassa. Se on vauva, ne on joskus vähän outoja.

Kylläpä vaan olisi helppoa, jos vauvoihin saisi käyttöohjeet. Sellaiset kuin autossa: kun palaa tämä valo, tarkista öljyt. Toki vauvan itkiessä vianmäärityslista alkaa pyöriä päässä: nälkä, vaippa, kylmä, kuuma, kipu, väsy. Kohta kohdalta poissuljetaan itkun syytä, joka joskus selviää ja välillä jää mysteeriksi. Tarvittaessa tarkistetaan myös jokerikortti: olisiko kuitenkin hampaita tulossa? 

Jos mikään yllä olevista ei anna syytä vauvan käytökselle, on todettava että tämä on (taas) joku vaihe.

Olen saanut tämän kahdeksan kuukautta kestäneen äitiyden aikana totutella siihen, että – niin dramaattiselta kuin se kuulostaakin – mikään ei ole pysyvää. Koska vauvat, heitä ei säännönmukaisuudet aina niin kiinnosta. Vauvat tekee vauvan töitä ja toimii omalla tavallaan. Kun kuvittelee tietävänsä että minkälainen just tämä vauva on, seuraavassa hetkessä se sama vauva toimii ihan eri tavalla. Mulla tämä aiheuttaa hämmennystä, yleensä myös silloin kun vauvan käytös palaa “tavalliseksi”. Ja väitänpä että en ole ainut, joka on vauvan kanssa ollut esimerkiksi näiden kysymysten äärellä:

  • Miksi se ei nuku? No miksi se nukkuu näin pitkään? 
  • Miksi se syö näin pitkään? No miksi se söi noin vähän aikaa? 
  • Miksi se kakkaa neljän päivän välein? No miksi se nyt kakkaakin neljästi päivässä? 
  • Miksi se itkee? No miksi se nyt lopetti yhtäkkiä itkun?
  • Miksei sille maistu ruoka? No syökö se nyt liikaa?
  • Miksi se näyttää koko ajan kieltä, onko sen kieli kipeä? No miksei se enää näytäkään kieltä, eikö se enää osaa vai onko sen kieli kipeä? 

Jokaista olevaa huolta yhdistää sama asia: niihin on auttanut aika. Tilanne yleensä korjaantuu pian itsestään. Yritän myös muistuttaa itselleni ettei vauvan kehitys mene suoraa viivaa, joskus tulee kehitysvaiheita jotka me aikuiset miellämme takapakiksi. Mutta siihenkin auttaa aika: pikkuhiljaa sitä oppii ottamaan rennommin ja hyväksymään että vauvat vaan on vähän arvaamattomia otuksia.

Kun siis seuraavan kerran hämmennyt vauvasi käytöksestä, eikä ratkaisu löydy vianmäärityslistalta, hengitä syvään ja sano itsellesi: “nyt rauhassa”.

Veera

Veera

Olen oululainen monikkoäiti, varhaiskasvatuksen opettaja, krooninen innostuja ja oman elämäni projektipäällikkö. Harrastan haaveilua, tanssia ja listojen kirjoittamista. Lisäksi tykkään leipoa, virkata ja katsoa samoja sarjoja uudestaan ja uudestaan.