Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo

Lähdimme niin sanotulle talvilomareissulle kohti Rukaa sateisena marraskuun aamuna. Oli pimeää lähtiessä ja pimeää perille saapuessa. Ajatuksena oli, että lunta olisi vähän enemmänkin, mutta minkäs teet! Lapsethan innostuvat jo jäähuurteestakin auton pinnalla, vaikka itsestä hieman säälittävältä tuntui, kun joutuivat leikkimään parkkipaikan hiekkaisessa aurauslumessa. Pari rinnettä oli onneksi saatu lumetettua ja lastenrinteeseen pääsi sekä suksilla, että pulkalla vähän kokeilemaan.

Meillä oli majapaikka Itä-Rukan puolella uudessa Ruka Valley -kompleksissa ja oli kyllä loistava sekä asumus, että sijainti! Niin siisti hytterö, alakerrassa laadukas, mutta rento ravintola ja lastenrinne ihan vieressä. Pikku markettiinkin pääsi piipahtamaan, vaikka pyjamassa!

Majoitukseen kuului hissiliput, joten pääsimme huristelemaan bussilla ja gondolihissillä toiselle puolelle Rukan kylälle. Tuskin olisimme ilman rinnelippua hissillä ajelleet joka päivä, ja tuulisella säällä sen korvasi Honda.

Moitteita asumuksemme saa naulakkojen puutteesta. Ei kenenkään ihmisen hermot kestä laitella omia sekä lasten vaatteita henkareihin. Muussin tekoon jouduin käyttämään hieman luovuutta ja kodinkoneiden käytttö olisi vaatinut ylemmän korkeakoulututkinnon. Ilmeisesti koulutuksen puutteesta liesituuletin ei ottanut imua, ja aikuisten kahdenkeskinen illallinen oli hieman savuinen ja vetoinen.

Teoria: Punaviini-pihvi-illallinen lasten nukahtaessa aikaisin.

Käytäntö: Puoliso käryttää entrecotea, vaimo laittaa läpivetoa ikkunoista ja heiluu lehden kanssa palohälyttimen luona. Lapset huutaa, mistä tulee kylmää ja mikä täällä haisee.

Kun lunta ei sitten ollutkaan oletetusti niin ajateltiin, että no nytpä käydäänkin kiertämässä Pieni karhunkierros! Kierros on 12 kilometriä pitkä ja lopulta päätimme jättää sen aikuisten kesken koettavaksi niin, että repussa on painona korkeintaan nestemäistä.

Kävimme tekemässä pari pienempää pistoa päiväretkinä, joka osoittautui kaikille riittäväksi vaellukseksi. Kiutaköngäs ja Myllykosken mylly olivat oikein mukavat kohteet makkaranpaistoon ja ulkoiluun. Erityisesti mylly oli kiva ja riippusillallekin helppo kiivetä. Kannattaa tosin varautua tekemään itse puut nuotioon, jota varten saatavilla oli pokasaha ja kirves.

Pikku Myytinmurtaja suosittelee Ruka Valleyta majapaikkana. Respasta lainaan saatu pulkka toimi viihdykkeenä.

Dorkalla säällä tekeminen on aika minimissään ja koronan vuoksi vielä useat toiminnot rajoitettuja. Ulkoleikkipaikka Itä-puolella on vähän kökkö, hiekkalaatikon leluineen voisi alueella ainakin varsin helposti laittaa! Samat lelut toimii niin hiekassa kuin lumessakin pikku lapsilla! Tottakai olisi itse pitänyt tajuta ämpärit ja lapiot matkaan ottaa, mutta ne jäi. Jäi myös pulkatkin, mutta ne saatiin onneksi respasta lainaan koko viikoksi. Talvella jääliukumäet ovat olleet tosi ihania!

Viimeinen ilta huipentui siihen, kun halusin olla rauhassa saunassa ja päätin viimehetkillä, että sen toteutukseen tarvitaan kippoja! Muut olivat jo saunassa ja päätin hakea tiskikaapista pari muovirasiaa viihdykkeeksi (lomalla ei myöskään mietitä vedenkulutusta). Eli nappasin ne pakasterasiat ja paukautin kaapin oven kiinni, ja toki sieltä rysähti sitten painava lasinen mehukannu alas. Tulihan siinäkin hiki, kun alasti rikkakihvelin kanssa siruja sieltä keräsin.

Loma on aina loma vaikka sää on mitä. Itselle lomaa on se kun tietää, että majoitukseen kuuluu loppusiivous ja lieden eteen ei tarvitse juurtua. Sitä huomaa olevansa kumman paljon rentouneempi, kun ei tarvitse siivota tai laittaa ruokaa! Lapset saavat syödä sängyssä jäätelöä ja katsoa lastenohjelmia. Kaikki juomat juodaan jalallisista laseista. Ja tällä hetkellä se, että sai olla ilman maskia pääasiallisesti, oli vapauttavaa.

Pikku Myytinmurtaja

Pikku Myytinmurtaja

Satunnaisesti työssäkäyvä Mullantuoksuinen kotiäiti ja tolkun ihminen. "miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun voi mennä sieltä missä sitä ei ole ollenkaan"