Näin seitsemän kuolemansyntiä voivat näyttäytyä vanhemmuudessa – tunnistatko itsestäsi?

Näin seitsemän kuolemansyntiä voivat näyttäytyä vanhemmuudessa – tunnistatko itsestäsi?
Kuva: Elizabeth Lies

Tiedäthän ne tavalliset paheksuttavat kuolemansynnit, joista puhutaan: ylpeys, kateus, ahneus, mässäily, himo, viha ja laiskuus. Miten nuo ”perisynnit” saattavat näyttäytyä pienten lasten vanhemmuudessa, ja tunnistatko niitä itsessäsi?

Ylpeys

Ylpeys omasta lapsestaan ei ole sinänsä synti, mutta on hyvä muistaa, että liiallisella lapsen suoritusten, ulkonäön, osaamisten tai kehitysaskeleiden kehuskelulla voi olla kääntöpuolensakin. Ylpeyttä saa kuitenkin tuntea itsestään ja omasta vanhemmuudestaan. Ylpeilyn ei tarvitse olla kerskumista tai rehvastelua, vaan tervettä itsetunnon nostatusta omassa mielessään.

Kateus

Kateutta syntyy, kun vertaamme itseämme muihin. Muun muassa sosiaalinen media antaa muista ja muiden elämästä tietynlaisen kuvan, jota sitten seurataan kateuslasien läpi tai ei. Tärkeintä on muistaa, että niillä täydellisillä ja lastentarvikekaupan kalleimmilla lastenvaunuilla kärryttelevillä on ne ihan samanlaiset vauvaperheen ilot ja surut, kuin kaikilla muillakin. 

Ahneus

Vanhemmuudessa koetaan usein riittämättömyyden tunnetta, joka usein saattaa johtua ahneudesta. Jo muutenkin kiireiseen arkeen ahnehditaan usein liikaa asioita, jotka kuormittavat ja saavat itsessä aikaan tunteen siitä, ettei riitä. Harrastukset, kissanristiäiset, lastenvaatekutsut ja muut menot vievät aikaa.  Aika ei kerta kaikkiaan tunnu riittävän kaikkeen, eikä itse tunnu riittävän lapsilleen ja muille yhteiskunnan asettamille vaatimuksille.

Mässäily 

Sitä tapahtuu, erityisesti iltaisin. Heti kun lapset on saatu nukkumaan, aukeaa visusti piilossa pidetty namipussi. Mikään ei tunnu paremmalta kuin se, kun omastaan ei tarvitse jakaa. Myös auton ratissa istuvan vanhemman suuhun sujahtaa luontevasti auton ovitaskusta herkku, jos toinenkin. Käden liikkeen tulee olla huomaamaton, jotta takapenkin tarkkasilmäiset eivät vain näe etupenkin tekemisiä. 

Himo

”Ai mikä? Pitäisikö tässä vielä ehtiä himoitsemaankin? Missä välissä? Siinä pyykkikasan setvimisen ja vaipanvaihdon välissä voisi olla hyvä rako. Ainiin, mitä lapset tekevät sillä aikaa? No… jos illalla sitten. Vai pitäisiköhän vain mennä vihdoinkin ajoissa nukkumaan? Äh.. taas joku lapsista huutelee. Tullaan! Katsellaan sitten joskus!” 

Viha

Lapsen tunteita vastaanottaessa koetaan itsekin vanhempana hyvin moninaisia tunteita, laajalla skaalalla. Lapsen onnistumisen kokemukset tuottavat useimmiten vanhemmallekin onnellisuuden ja ilon tunteita. Kiukun vastaanottaminen sen sijaan saattaa aiheuttaa omassa mielessä raivon ja vihankin tuntemuksia. Itsensä hillitseminen ja rauhallisena aikuisena pysyminen voi tällöin tuntua vaikealta, eikä siinä valitettavasti aina onnistuta parhaalla mahdollisella tavalla. 

Laiskuus

Tämä on aivan erityisen toivottava vanhemmuuden kuolemansynti, jota moni ei ehkä itsestään tunnista. Pienen lapsen vanhempi saa olla välillä vähän laiska. Kodin ja lelut voi jättää yöksi siivoamatta (kuka niitä yöllä edes katselee?), ostoskeskuksen kauppakassipalvelua saattaa olla hyvä hyödyntää, lastenjuhlien tarjottavat kauhotaan suoraan pakastekaapeista ja jokaisiin kissanristiäisiin voidaan jättää menemättä. Omia odotuksiaan siitä, millainen tehosuorittajavanhempi sinun pitäisi olla, on hyvä madaltaa. Silloin laiskottelukin on helpompaa.

Ruuhkavuodet toimitus