Avoin kirje kylpylähotelleille

Avoin kirje kylpylähotelleille

Teksti ja kuva: Eveliina Pukarinen

Hyvä kylpylähotelliketju!

Kävimme juuri perheeni kanssa eräässä kylpylässänne parin yön visiitillä, ja haluaisinkin nyt antaa palautetta muutamista ruokailuihin liittyvistä seikoista.

  1. Aamupalatarjoilu alkaa vasta kello 7. Ihan kiva varmaan muutoin, paitsi jos lapsi herää yleensä tasan kello 6 ja on vahvasti orientoitunut seuraavaan rutiiniin:
  • heti herättyä kirjojen selaamista sängyssä 10 minuuttia samalla kun äiti koomaa
  • verhojen avaus
  • koiran herättäminen
  • kylpyhuoneeseen, yleistä kikkailua sen aikaa, kun äiti tekee omat aamutoimet
  • vaipan ja päivävaatteiden vaihto
  • ja alakertaan meno. Kello on tässä vaiheessa yleensä 6.25.

Alakerrassa leikitään tyytyväisenä omia leikkejä sen aikaa, kun äiti tekee aamupalan. Tyytyväisyyttä kestää yleensä maksimissaan 10 minuuttia, ja sitten koittaa armoton nälkä. Ruokaa on saatava kello 6.35. Jos kokki on ollut hidas ja ruoka ei ole valmis, sen kuulee kyllä kaikki. Tässä tapauksessa siis lähihuoneissa (ja miksei kauempanakin) majailleet hotellivieraat. Katastrofi olisi ollut valmis, mikäli vanhemmat eivät olisi varanneet hotellihuoneeseen taaperoa varten esiaamupalaa.

2. Aamupalan sisältö. Lapsi on tottunut syömään aamuisin pienen palan ruisleipää juustolla, kurkkutikkuja, kasan talk-muruja ja vähän jugurttia. Ihan sama mitä muuta tarjoaa, niin hän syö vain näitä. Hotelliaamiaiselle me vanhemmat lähdimme tällä kertaa vähän takki auki ajatuksella ”no kyllä se siellä varmaan jotain syö, onhan siellä nyt kaikkea”. Miten väärässä voitiin (taas) olla!

Hotellissa oli kyllä tarjolla ruisleipää, mutta se oli vääränlaista. Pitää olla ihan perus ruisleipää, mieluusti sitä sellaista puikulan mallista. Tarjolla ei ollut yhden yhtä talk-murua, kaikkia muita mahdollisia muroja kyllä. Suurin pettymys oli kuitenkin se, että tarjolla oli kyllä kurkkua, mutta se oli väärin leikattu. Tarjolla oleva kurkku oli siivuina, kun se pitäisi ensin olla kuorittu ja sen jälkeen leikattu tikuiksi. Ainoa, mikä pelasti aamupalan (hotellihuoneessa odottaneiden kolmen smoothie-pussin lisäksi), oli raejuusto. Siihen tosin suhtauduttiin epäilevästi, koska yleensä sitä syödään vasta lounaan jälkeen, eikä kerettiläisesti heti aamulla.

3. Päivällinen hotellin ravintolassa. Ainoa listalla olevista lastenannoksista, joita pystyi edes harkitsemaan, oli lohipasta. Kysyin tarjoilijalta, minkä kokoinen annos on, ja sain vastaukseksi että ”aika suuri, se on tarkoitettu noin kahdeksanvuotiaalle”. No, meillä olisi tässä tämä 1v 4kk ikäinen taapero, voisikohan annoksesta tilata vain puolikkaan? Ei kuulemma voi. Tilasimme pojalle siis saavin kokoisen 9 euron lohipastan. Ja voi! Miten onnellinen lapsi olikaan, kun annos saapui: lautasella oli lohipastan lisäksi kaksi kurkkutikkua ja kaksi porkkanatikkua! Miinuksena mainittakoon, että kurkkutikuissa oli kuoret jäljellä. Tarjoilijakin varmaan huomasi tämän keittiön tekemän kriittisen virheen, kun pääsi jäljiltämme siivoamaan niitä suusta syljettyjä kurkun kuoria syöttötuolin alta. Kun herkulliset vihannekset oli syöty, poika suostui syömään haarukallisen lohta ja ehkä kuusi pastagnocchia, ja sitten pitikin päästä jo lattialle juoksentelemaan. Voisi sanoa, että kohtalaisen kalliiksi kävi se päivällinen.

Muuten oli ihan ok reissu, mutta uudestaan ei tulla ennen kuin aamupala alkaa aiemmin ja tarjolla on oikeaoppisesti leikattuja kurkkutikkuja.

Ystävällisin terveisin, Eveliina

Eveliina Pukarinen

Eveliina Pukarinen

Olen 31-vuotias autottoman perheen äiti. Perheeseeni kuuluu lisäkseni aviomies, taapero sekä Kaisa-koira. Viihdyn metsässä ja polkupyörän selässä, rakastan suunnittelua sekä tehtyjen suunnitelmien soveltamista.