Tänään olin huono äiti

Tänään olin huono äiti

Teksti Anna-Leena

Se alkaa yleensä illalla sillä hetkellä, kun rojahdan puolikuolleena sohvalle. Iltaruoka-kylvyt-hampaiden harjaukset, iltasatu-saanko vettä-pissi tulee-lisää vettä, on kuin rallikisa kelloa vastaan ja puristaa viimeisetkin mehut tehokkaasti pois.

Tunnen miten rintaa alkaa pistää. Vatsaa vääntää. Se on kuin iso möykky, joka kasvaa ja kasvaa samalla, kun päivän tapahtumat muistuvat mieleen. Hävettää.

Aamulla suutuin, koska yksi lapsista puristi hammastahnaa tuubista suoraan suuhun: korotin ääntäni.

Olin unohtanut ostaa leipää, eikä kukaan halunnut puuroa: annoin aamupalaksi suklaamuroja.

Oli ihan kauhea kiire ja esikoinen olisi halunnut näyttää minulle “vielä yhden tanssiesityksen”: oli pakko sanoa, että ei nyt. Ajatteleekohan hän, että en välitä?

Taas ne nukahti kaikki meidän sänkyyn, vaikka olin luvannut itselleni, että tästä lähtien kaikki nukkuu omassa sängyssä ja piste. Olen aivan liian lepsu.

Väsyneenä ja suuttuessani puhun espanjaa. Ei niin saa tehdä, kaksikielisille lapsille saa puhua vain omaa kieltä! Aina! Ei poikkeuksia.

Huono omatunto on vanhempien synti. Ruoskimme itseämme asioista, joilla on loppujen lopuksi aivan minimaalinen vaikutus mihinkään. Vellomme häpeässä ja pidämme kirjaa virheistämme. Kuva vanhemmuudesta syntyy monesti sosiaalista mediaa plärätessä ja kun kaikki ei omassa elämässä menekään niin kuin lemppari vloggarin youtube-kanavalla, tavallinen äiti ahdistuu ja tuntee huonommuutta. Alkaa omassa päässään soimaamaan itseään ja pahimmassa tapauksessa leimaa itsensä “huonoksi äidiksi”.

Tänään olen ollut huono äiti, koska nautin ihan suunnattomasti omasta ajastani yliopistolla. Kehtasin jopa juoda kahvit auringonpaisteessa. Ajatella, ihan itekseni!

Pesin hiukset loppuun asti, vaikka taapero protestoi jo äänekkäästi suihkuseinän toisella puolella.

Sanoin “kyllä kiitos” kun anoppi kysyi haluanko, että lapset syö heillä tänään.

Varmasti muut äidit ei tarvitse näin paljon apua. Pitäis pystyä kaikkeen ihan ite. Pitäis keretä ja jaksaa.

Mitä sanoisin toiselle väsyneelle tai kiireiselle äidille, joka kertoo häpeillen antaneensa lapsille suklaamuroja aamupalaksi? Sanoisin varmaan:”No voi hyvänen aika, mitä sitten??! Älä nyt hyvä ihminen tunne huonoa omaatuntoa jostain suklaamuroista yhtenä päivänä! Kokonaisuus ratkaisee! Olet ihan huippu äiti!”.

Ehkä jo tänään kun istun pyllylleni ja syyllisyys alkaa kuristaa kurkkuani sanon itselleni: “Hei sä selvisit tästä päivästä. Te ootte kaikki hengissä! Oot tosi väsyny ja silti sä teit parhaas. Huomenna on uus päivä. Sä oot ihan mahtava!”

Anna-Leena

12 vuotta Sevillassa asunut Kuopiolainen. 3 lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Auttamaton romantikko, innostuja ja sotkija. Intohimoinen amatöörikokki joka pakenee keittiöön jäähylle ja yrittää kasvattaa lapsistaan suomalaisia korvapuustien ja riisipiirakoiden voimalla. Rakastan kahvia, mustaa huumoria ja villasukkia. En voi sietää negatiivisuutta enkä puisia jäätelötikkuja. Isona minusta tulee järjestelmällinen ja kärsivällinen.