Miten saadaan ilta menemään pipariksi?

Miten saadaan ilta menemään pipariksi?

Joulun saapumisen näkee ja kuulee kaikkialla; kotona, kouluissa, päiväkodeissa, työpaikoilla, kaupungissa ja maalla. Mutta ennen kaikkea sen haistaa sekä maistaa. Tutut joulun herkut yhdistävät sukupolvia vuodesta toiseen ja niiden parissa pääsee virittäytymään juhlapyhien tunnelmaan sekä luomaan uusia perinteitä vanhojen rinnalle.

En ollut lapsena kovinkaan suuri riisipuuron ystävä. Kauhoin sitä lautaselleni mantelin toivossa ja heitin päälle komean keon kanelia ja sokeria. Söin puuron maidon kera ja irvistelin äidilleni joka yritti tarjota sen kaveriksi sekahedelmäsoppaa. Jälkeen päin ajatellen puuro oli varmasti hyvää, ilmestyihän sitä lautaselleni kotona jouluna, joulua odotellessa, koulussa joulujuhlissa ja koko kylän pikkujouluissakin. Riisipuurosta viimeistään tiesi, että marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja perheiden tohinan täyteinen kuukausi sai alkaa.

Mitä sitten on muuttunut? Paljonkin, myös riisipuuron osalta. Aviomieheni ja 2-vuotias tyttäreni rakastavat riisipuuroa; kesällä, talvella, aamulla ja illalla. Enää puuro ei ole vain merkki joulun saapumisesta vaan se on herkkuhetki keskellä mitä tahansa vuodenaikaa. Nyt kun olen itsekin aikuisena tykästynyt sen makuun, olen alkanut myös harjoitella sen eri valmistustapoja. Meillä puuro valmistuu kuitenkin parhaiten iltahulinassa haudutuskattilassa, ilman pohjaan palamisen vaaraa ja nautin sen edelleen kaneliin sekä sokeriin kuorrutettuna, maidon kera.

Kun meille saapuu vieraita ja mietin tarjottavia, ajatuksiini nousee usein mitä ihmeellisimpiä reseptejä ja kokeilunhalu kasvaa. Mieheni ei pidä tästä (lue=liikaa stressiä), joten ilahdutinkin hänet ja tyttäremme eräs ilta suurella riisipuurokattilalla ja kerroin perhettäni tulevan syömään. Haudutuskattilamme kapasiteetti ei enää riittänyt isommalle porukalle, mutta pehmeä perinteinen puuro valmistui isossa kattilassa alle tunnissa, nopeasti ja helposti, Myllyn Paras puuroriisipussin kyljestä löytyvällä selkeällä ohjeella. Puurohetken tiesi onnistuneen siitä, että pian kauha kolisi vasten kattilan pohjaa ja kaikki santsasivat lisää – eikä kukaan irvistellyt.

Kun puuro oli nautittu ja suurimmat sotkut siivottu, oli aika päästä hääräämään yhdessä! Piparitaikina sulamaan, kaulimet esiin, muottien kaivaminen kaapista ja koristeet odottamaan. Ihan niin kuin lapsena. Nyt leivoimme lapsuustapoihin nähden ”etuajassa”, mutta tiedän että pääsemme tekemään pipareita vielä monta kertaa ennen kuin pukki saapuu. Valmisteluihinkaan kun ei kulu aikaa, sillä taikinan saa pakkasesta leivontavalmiiksi hetkessä, samalla kun hörppii mukillisen kuumaa glögiä tai miettii minkälaiset koristelut possupipari saa tällä kertaa. Oma äitinikin luotti viiden lapsen kanssa Myllyn Parhaan perinteiseen piparkakkutaikinaan kiireisessä maatilallisen arjessaan ja jatkan mielelläni taikinaperinnettä, hyvää kun ei kannata vaihtaa.

Innokkaimmat piparileipurit kuoriutuivat vanhemmistani sekä tietysti taaperosta. ”Pappa, sinulle on iso kaulin, minulle pieni!” julisti tyttäremme samalla kun ihaili papan pukemaa essua. ”Mummi koristelee minun kanssa kaikki piparit!” kuului hetken päästä, samalla kun enoille ja kälylle jaettiin oma leivontapaikka. Olimme aika onnekkaita kun saimme ahkeran 2-vuotiaan työnjohtajan, sillä kohta kaikki sujui iloisesti; papan kaulin rullasi, muotit tekivät taikojaan, pelti täyttyi monenmuotoisista herkuista, sormet painuivat taikinaan ja hups! Taikinaa taisi kadota jonkun suuhunkin. Piparit valmistuivat hujauksessa ja koristelun alkaessa sai viimeistään naurahtaa pikkuleipurille, hän kun selvästi oli sitä mieltä, että enempi parempi. Ja mitä lapsenlapsi edellä, sitä mummi ja muut perässä.

Sotkut saivat jäädä odottamaan, sillä seuraavaksi suunnattiin kahvipöytään herkkupiparien pariin. Kaikkien sukanpohjista löytyi taikinaa, kuorrutetta oli lentänyt hiuksiin asti ja nonparelleja varisi essujen taskuista kun ne riisuttiin. Yksi palanut pellillinenkin saatiin porukalla aikaiseksi, mutta se oli vain merkki mukaansa tempaavasta yhteisestä tekemisestä. Ja viimeistään siinä vaiheessa kun työnjohtaja nuoleskeli piparkakkunsa koristelut ja hymyili hampaat murusissa meille kaikille, tiesin että ilta oli mennyt täydellisen pipariksi <3

Tämän artikkelin on kirjoittanut: Ella

Ruuhkavuodet toimitus

Ruuhkavuodet toimitus