Olen käytettävissänne

Olen käytettävissänne

Maanantaiaamu – tai no jokainen arkiaamu – olen käytettävissänne lapset. Jos kiukututtaa, eikä niitä oikeita vaatteita tai sukkia löydy sittenkään, niin minä autan niitä etsimään. Jos aamupalan tekeminen tuottaa vaikeuksia, teen äkkiä maailman herkullisimman leivän.  Minä sanon heipat ja “olet tärkeä” jokaiselle ennen kuin kiirehtivät  koulukyytiin.

Viskarilaisen kahden aamupalan taktiikka ja “etsi itse vaatteet” -taktiikka toimii yllättävän hyvin, kun palkintona on päiväkotiin pääsy. Minä olen käytettävissä, kun pitää viedä ja hakea hoidosta.

Useimmiten olen paikalla myös käytettävissänne, kun koululaiset saapuvat koulusta kotiin. Jos en ole paikalla niin puhelimeni soi ja kysytään: “voinko syödä, missä olet, saanko puhelinaikaa, milloin tulet”. Siinähän ne tärkeimmät jo onkin.

Ruokaa napaan koko konkkaronkalle tein minä tai joku teistä lapsista.

Kello käy, ja useampana päivänä viikossa toimin kuskina harrastuksiin ja sieltä pois. Pahimpia päiviä ovat ne, jolloin on päällekkäisiä menoja ja pitäisi olla lähes samaan aikaan kahdessa eri paikassa, kahden eri  lapsen kanssa ja kahdella eri paikkakunnalla. Minä onnistun siinä, koska olen käytettävissänne, vaikka tämä kaikki vaatii pientä sumplimista ja hetkittäin enemmän säätöä, mitä yksi äiti ja auto voi tehdä.

Liian usein näissä tilanteissa tulee mieleen pieni katkeruus ja viha, miksi minä teen tätä, kun toisellakin vanhemmalla kuuluisi olla vastuunsa, velvollisuutensa ja aikansa.

Illalla, kun robotti-imuri eli Pirjoliisa on syönyt muutamat pikkulegot, parit ponnarit ja kilon koirankarvoja ja kilometreittäin hiuksi,a voin täyttää tiskikoneeseen loput astiat ja laittaa koneen päällä.  Ihan vain sen takia, että koneillekin olen käytettävissä – vai ovatko ne sittenkin minua varten?

En unohda myöskään pyykkikonetta ja kuivausrumpua, jotka käyvät päivittäin. Puhtaiden vaatteiden ja lakanoiden pino kasvaa nopeammin, kuin vaatteet ehtivät kaappiin.

Pienten lasten iltapesujen, iltapusujen ja rakkauslitanoiden jälkeen, tunnen kuinka supersankariasu tai ihan vain perusäidinasu valahtaa osaksi pois päältäni ja voin todeta, minä jaksan, minä kykenen “ I can do it.” On mahtavaa olla äiti, jopa tässä tilanteessa kun kaikki on osaksi epävarmaa.

Sanna

Sanna

Olen 38-vuotias kuuden lapsen äiti. Esikoinen lähestyy jo 20 ikävuotta ja kuopus on viiden vanha. Elämä maalla on rauhallista ja leppoisaa, vaikka ääntä kotona riittää. Leikit, huudot, nauru ja tunteiden purkaukset kuuluvat niin arkeen kuin juhlaan. Rakastetaan ja se myös toisillemme sanotaan ääneen. Toisinaan elämä täyttyy yllättävillä asioilla, niin hyvillä kuin huonoilla. Tulee sitten "kakkaa niskaan" tai upeita juttuja, kaikki selviää, vaikka välillä pidemmän kaavan mukaan joutuukin niitä pyörittämään.