Sosiaalisen median ryhmät – vertaistukea vai riittämättömyyden tunteita?

Sosiaalisen median ryhmät – vertaistukea vai riittämättömyyden tunteita?
Kuva: Standsome Worklifestyle
Jaa tästä:

Erityisesti Facebookista löytyy ryhmiä lähes jokaiseen elämäntilanteeseen. Tarjoavatko nämä ryhmät lopulta realistista vertaistukea vai luovatko ne epärealistisen kuvan siitä, mikä on niin sanotusti normaalia?

Kun siihen tikkuun pissaamisen jälkeen ilmestyy 2 viivaa, tekee lähes heti mieli mennä liittymään esimerkiksi Facebookin vauva- ja äitiysryhmiin vertaistuen saamiseksi. ”Onpa ihanaa, että voi jakaa kokemuksia samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, ja voimme olla toistemme tukena”, näin sitä usein ajattelee, ja tämä on yleensä se syy, jonka vuoksi kyseisiin ryhmiin halutaan liittyä. Totuus ei kuitenkaan useinkaan ole tämä ihana päiväuni kannustavasta vertaistukiryhmästä, jota selattuaan tulee hyvälle tuulelle. Päinvastoin.

Alettuani odottaa esikoistani, liityin lähes saman tien muutamiin kyseisen vuoden vauvaa odottavien Facebook -ryhmiin, sekä vauvojen ruokailuun ja imetykseen liittyviin ryhmiin. Aluksi olin innoissani: kuinka mahtavaa, että täällä on muita samassa elämäntilanteessa olevia, ja saan vinkkejä tulevaa vauvaa varten. Kunnes paineiden kasautuminen alkoi.

Huomasin pian, että kaikilla muilla tuntui homma olevan hanskassa huomattavasti paremmin, kuin minulla. Oli tarkat suunnitelmat maidontuotannon kiihdyttämiseksi, maitojen säilömiseksi, erilaisten superterveellisten vauvanruokien valmistamiseksi, parhaiden hankintojen tekemiseksi ja äitiyden täydelliseksi suorittamiseksi.

Koska suurikokoisten, useiden kymmenien tuhansien jäsenten, ryhmien aktiivisimmat 100-200 kommentoijaa olivat usein asian suhteen fanaattisia ja aloittivat keskusteluja ahkerasti, minulle syntyi illuusio siitä, että KAIKKI muut panostavat asioihin täysillä, paitsi minä. Näin ollen aloin itsekin suorittaa raskautta ja äitiyttä, koin että minun on pakko tehdä tietyt hankinnat ja toimia tasan tietyllä tavalla äitinä, jotta voisin olla hyvä äiti. Enkä ollut edes tavannut vauvaani vielä, saati sitten tiennyt hänen tarpeistaan mitään.

Kun vauvani sitten syntyi, itku kurkussa pumppasin maitoa pakastimeen, koska niin kaikki muutkin tekevät. Olisihan se nyt aivan katastrofaalista, mikäli vauvaraukka joutuisi syömään korviketta. Soseiden syönnin aloitettuamme koin valtavaa huonommuutta mikäli annoin vauvalleni valmissosetta itse rakkaudella valmistetun, sekä verellä, hiellä ja kyyneleillä maustetun omatekoisen soseen sijaan.

Vauvassani oli jotain vikaa, sillä KAIKKIEN muiden ryhmäläisten vauvat nukkuivat syntymästään asti täysiä öitä, eivätkä itkeneet koskaan, sillä äidit osasivat ennakoida pikkuisen jokaisen tarpeen. Minun vauvani taas huusi ja valvoi yöt läpeensä. Minun oli siis pakko olla kykenemätön tarjoamaan riittävää huolenpitoa.

Esikoiseni ollessa noin 10 kuukauden ikäinen, aloin saada tästä kaikesta tarpeekseni. Minulle alkoi valjeta, että ryhmistä lukemani asiat eivät ehkä välttämättä olekaan niiden ihan keskivertoisten äitien ajatuksia ja mielipiteitä, ja että kyseessä olivat nimenomaan toisten ihmisten mielipiteet, eivät suinkaan yleispätevät faktat. Tästä oivalluksesta sisuuntuneena erosin lähes jokaisesta vauvoihin ja äitiyteen liittyvästä ryhmästä, ja aloin kuunnella vauvaani sekä luottaa itseeni äitinä. Tämä oli parasta mitä olin lapseni eteen raskauden alettua tehnyt.

Sosiaalinen media luo meille monessa suhteessa epärealistisen kuvan elämästä. Ja on myös muistettava, että on olemassa ihmisiä, jotka esittävät omat mielipiteensä hyvin vakuuttavasti, ja uskovat niihin itse täysin. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että nämä ovat nimenomaan mielipiteitä, ja yleensä vielä hyvin äärilaidoissa olevia mielipiteitä. Meidän keskivertoisten äitien keskivertoiset kommentit jäävät usein näiden äärimielipiteiden varjoon, mutta se ei tarkoita sitä etteivät ne olisi olemassa.

Paras teko, jonka tulet elämässäsi koskaan tekemään, on lakata tukeutumasta liikaa muihin ja alkaa uskoa itseesi, sinä osaat tämän kyllä!

Jaa tästä:
Miia

Miia

Äiti, opiskelija, kirjoittaja, sinkku, tytär, sisko, ystävä. Monta roolia, yhtä monta näkökulmaa elämään. Minua kuvaavia adjektiiveja ovat empaattinen, kekseliäs, innostuva ja avoin. Rakastan videopelejä, Frendit-sarjaa, tummaa kahvia kauramaidolla sekä irtokarkkeja.