Sammakot sairaalasängyssä

Sammakot sairaalasängyssä

Teksti Anne Maria

Miten nähdä asiat laajassa mittakaavassa hetkellä, jolloin kipeä asia koskettaa sinua tai läheistäsi. Silloin helposti lähtee etsimään syyllistä ja hukkuu pelkoon. Mitä jos opimme rauhoittamaan itsemme ja näkemään tilanteen laajemmin? Mitä jos voisimme nähdä ja kuulla jokaisen osapuolen ulkopuolisena? Helposti sitä tulee joku hassu sammakko suusta kevennykseksi muita ihmisiä koskettavissa vaikeissakin tilanteissa. Joskus sammakko herättää paheksuntaa ja joskus se hyppää juuri oikealla hetkellä. Haasteena hypyttää iloisia veikkoja omassa ahdingossa. Haasteena löytää yhteys, joka luo mahdollisuuden kasvaa.

Ympärillä oli rauhaa ja asanoita, mutta minun sisälläni kuohahti. Olin nimittäin juuri lopettanut joogatunnin ja istuin teekupin ääreen vielä hengittelemään. Otin puhelimen käteeni, kun äitini soitti sairaalasta. Nooa oli ollut mummulassa joogan ajan, koska maailman paras äitini pitää huolta kaikkien hyvinvoinnista. Epilepsia iski kyntensä sillä aikaa ja ambulanssi kuskasi heidät sairaalaan. Kyselin mitä lääkkeitä Nooa oli saanut ja selvisi, että hänelle oli annettu kiellettyä lääkettä ja vielä kaksi annosta lääkärin määräyksestä. Tilanne kärjistyi lääkeaineesta johtuvaan myrkytystilaan.

Pieni käsi sydämen jatkeena aina viimeisillä voimillaankin silittää äitiä.

Kyseinen lääke ei toimi Nooalla ja aiheuttaa lisäksi voimakasta pahoinvointia useita tunteja. Suuresta määrästä seurasi oksentelun kylkiäisenä ihottumaa ja pakkoliikkeitä. Jossain kohtaa ajattelin saako hän siitä pysyviä vaurioita. Pikkuhiljaa taistelija kuitenkin toipui ja useiden puheluiden jälkeen tehtiin uudet riskitiedot ja toimivampi suunnitelma, jotta tällaista ei pääse enää tapahtumaan. Tilanne vei minut työkyvyttömäksi, kun uskalsin jälleen hengittää. Mummu oli myös poissa tolaltaan, koska häntä ei kuunneltu siinä tilanteessa. Hän kielsi käyttämästä kyseistä lääkettä, joka lukee myös Nooan kirjauksissa. Olenko väärässä, jos peräänkuulutan tässä kohtaa lähimmäisen kunnioitusta. Miksi häntä ei kuunneltu? Minunkin ylitseni on yritetty kävellä useita kertoja. Rakentavan kritiikin nimissä tahdon muistuttaa, kuinka tärkeää on kuunnella ja kunnioittaa.

Tietenkin esiin astelee kaikkien tuntema, kuuluisa viha. Rakkauden vastavoima. Saapuen aina yhtä näyttävästi paikalle. Se epämiellyttävä tyyppi sihisee korvaan, että nyt on aika rähistä ja pistää hoitohenkilökunnalle luu kurkkuun. Minun lapseni sai kärsiä heidän virheensä / egonsa takia. Hetkinen, onkin aika pysähtyä ja rauhoittua. Mitä sinä näet peilistä, jos irvistät? Vedin kynnet sisään ja otin vastaan anteeksipyynnön. Kokeillaan mitä saadaan, jos kuunnellaan, mitä vastapuolella on sanottavana. Hän katsoo asiaa siitä suunnasta, jota minä en näe. Tällä tavalla saan hänet näkemään asian myös meidän kannalta. Ihminen pystyy vastaanottamaan asioita, kun häntä ei pakota. Ihminen on fyysisessä kehossaan varustettu alkukantaisilla käyttäytymismalleilla. Primitiiviset vaistot sulkevat korvat “taistele-pakene” -moodissa. Hyökkäyksessä kaikki kulkee läpi eikä käteen jäi kuin viivat. Minä haluan ne korvat. Päämääräni on saada vastapuoli kuulemaan ja vastaanottamaan kaiken, jonka haluan hänelle sanoa.

Kirjan kuvien näkemiseen Nooa tarvitsee korvia. Kirjojen avulla hän vastaanottaa sanoja, tarinoita ja lauluja, joita lukija hänelle antaa.

Vastaanottaminen vaatii korvien lisäksi sydämen. Todellinen ymmärrys kulkee sydämen kautta. Se yhdistää meidät toisiimme. Aito ilo ja huumori ovat sydämen asialla. Nykyään on takana sairaalareissuja, joihin liittyy myös huumori. Musta sellainen. Se on kantava voima tässä maailmassa. Lapseni myrkytykseen ei saanut osumaan hassuttelua ainakaan omasta näkökulmasta katsottuna. En tiedä, mitä huoneen valvontakameraa seuraavat hoitsut ovat sanailleet, jos ovat seuranneet silmä kovana Nooalle antamaani energiahoitoa. Kivun lievittäjänä näissä tilanteissa se on paras hoitomuoto. Skeptikot kärvistelkööt burana suussa.

Kyllähän tuollainen läheltä piti -tilanne veti vakavaksi ja moni muukin matkan varrella. Alkutaipale oli hyvin synkkää hampaat irvessä rämpimistä. Keskolassa ei paljon huulta heitetty. Se oli aivan oma lukunsa. Traumatisoivaa aikaa, eikä pelkästään Nooan tilanteen takia. Ensin on käytävä pohjalla, jotta pystyy uimaan niin sanotusti sammakonkudun keskellä kuin kala vedessä. Kuten jokaiseen ammattiin; myös hoitohenkilökuntaan mahtuu monenlaista. On ihanaa ja vähemmän ihanaa. Joidenkin lääkärien kanssa on saanut aikaan varsin rattoisan kohtaamisen sairaalan tiloissa. Alansa velhot ovat tulleet tutuiksi. Eikä ne kaikki hoitajatkaan ole pahan kätyreitä.

Artikkelia muokattu kuvien ja kuvatekstien osalta 9.12.2020 klo 10:14

Anne Maria

Olen 37-vuotias nainen ja erityislapsen äiti. Saman katon alla asustaa minun ja poikani lisäksi kissa nimeltä Vili. Meidän maailma on hyvin vihreä. Monessakin mielessä. Viihdyn metsässä ja meri on myös lähellä sydäntäni. Viihdyn paljon omissa oloissani ja luonnon keskellä. Joogaan ja meditoin säännöllisesti sekä kehitän itseäni henkisesti. Ammatiltani olen luokanopettaja ja elämänfilosofiani näkyy myös opetuksessani.Poikani Nooa on vaikeasti vammainen, joten olen hänen omaishoitajansa. Nooa ei kävele eikä puhu fyysisellä taajuudella, vaan hän kommunikoi sydämellään. Nooa opettaa meitä näkemään, kokemaan ja kuulemaan rakkauden kautta.