Uusperhe on käynyt tutuksi jo omasta lapsuudesta. Olen itse isän uudesta liitosta ja minulla on kaksi ihanaa siskoa hänen aiemmasta liitostaan. Muistan hämärästi, kun siskot kävivät vain viikonloppuisin meillä, muistan hämärästi, kun he muuttivat meille. Jokaisessa uusperheessä on omat haasteensa, mutta meidän perheessä, muistan suurimpana haasteena olleen aikuisten riidat ja kommunikaatiovaikeuksien heidän välillään.
Vaikka olin päättänyt, että meidän perheeseen ei tulisi samoja haasteita niin myös meidän uusperheen pahimmat haasteet ovat ehdottomasti tämän kompanjan aikuiset. Ero esikoisen isästä kävi nopeammin, kuin osasin odottaa. Olimme kyllä aloittaneet pariterapian, uskoin, että siitä olisi apua, mutta pian sen ensimmäisen käynnin jälkeen hän ilmoitti, että muuttaa pois.
Seuraavana päivänä hänellä oli asunto ja sitten hän pakkasi tavaroitaan. Emme kumpikaan hoitaneet eroa oikein hyvin. En silti ajatellut, mihin se meidät vie. Myöhemmin olen ajatellut, kunpa olisimme jatkaneet perheterapiassa käyntiä eron jälkeen. Vaikka olimme eronneet, ne keinot olisivat saattaneet helpottaa selvittämään välejämme edes sen verran, että olisimme pystyneet kumpikin riitelyn sijaan kommunikoimaan lapsen edun mukaisesti. Ei olisi ollenkaan huono juttu, jos eronneille lapsiperheille tarjottaisiin automaattisesti kolme käyntiä perheneuvolaan ennen lastenvalvojalle menoa.
Kun rupesimme mieheni kanssa seurustelemaan, hän tiesi tilanteen. Hän otti elämäänsä puolison, jolla oli hankalan eron jäljiltä lapsensa tapaamisoikeusprosessi meneillään. Jälkikäteen olemme vitsailleet, että sen mekon, joka oli päälläni tavattuamme, täytyi olla todella puoleensavetävä, kun hän tähän sirkukseen lähti. Tosiasiassa hänellä oli jo vuosien kokemus uusperheeseen hyppäämisestä, jonka takia hän ei juossut pakoon.
Miehelleni oli ensin hyvin vaikea ymmärtää miksi kaikki pitää tehdä aina niin, kuin sopimuksessa lukee. Tai miksen edes yritä sopia paremmin sopivaa ratkaisua. Ajan myötä hän on huomannut, että jos vaihtoehtona on vaihtaa Maddien lääkäriaikaa tai Aamaan haku tai vientipäivää niin siirrämme mieluiten sen lääkäriajan. Jos on pakko neuvotella jostain esikoisen isän kanssa niin neuvottelut kestävät usein tunteja, ovat uuvuttavia ja viestit, joita saan häneltä, ovat yleensä aika ikävään sävyyn kirjoitettuja. Mieheni usein hermostuu näistä viesteistä, mutta itse kaipaisin tukea ja läheisyyttä etenkin silloin. Kun hän sitten kysyy, mikä hätänä ja kun vastaan häntä ei enää kiinnostakaan. Nämä kuormittavat usein tilannetta ja päätyvät usein riitaan myös meidän välillä.
Pahimpia ovat sairastumiset. Kun tyttö sairastuu isällä siirron aikaan, niin nämä tapaamiset tietysti perutaan, mutta jos hän sairastuu täällä, niin isä tulee silti hakemaan, ellen halua peruuttaa seuraavaa omaa tapaamisviikkoa, jolloin väliä tulisi kuukausi seuraavaan kertaan. Kipeän lapsen saatteleminen pitkälle kotimatkalle sattuu sydämeeni. Kun lapsi on lähtenyt tunteet, jotka olemme jättäneet sanomatta esikoisen kuullen tulvivat huuliltamme ja kummallakin on loppupäivän paha mieli.
Uusperheeseen kuuluu monenlaisia haasteita. Miten lapset ottavat uuden puolison vastaan, miten lapsentoinen biologinen vanhempi suhtautuu asiaan, miten saada yhteistä aikaa parisuhteelle, miten hoito jakaantuu? Uusperheessä vaikuttavia osapuolia on usein enemmän. Kysyin muutamalta tuttavaltani mielipiteitä uusperheen haasteista ja lähes kaikilla suurimmat haasteet olivat toisen biologisen vanhemman kiusanteko, mahdollinen mustamaalaaminen toisen vanhemman puolisosta.
Vaikka lapset kokevat uusperheessä myös mullistavan muutoksen onko niin, että he pärjäävät silti paremmin, kuin me aikuiset? Uusperhe-kompanjan jäsenien olisi kuitenkin hyvä muistaa, että lapset eivät ole toisen vanhemman terapeutteja. He ovat alttiita ympäristön vaikutuksille ja opettelevat käsittelemään vasta omia tunteitaan. Lapset kärsivät usein eniten näistä kiusantekotilanteista.
Ei vielä kommentteja