Metatyöllä tarkoitetaan sitä taukoamatonta aivotyöskentelyä, joka pyörii karusellin lailla päässä. Onko huomenna kurahousukeli, onko lapsilla tarpeeksi vaihtovaatteita päiväkodilla, muistinko ostaa kaverisynttäreille lahjan, ja kuka sen lapsen sinne juhliin vie ja milloin, merkkasinko tulevan viikon hoitoajat päiväkodin sovellukseen ja mikäs taskulamppupäivä siellä päiväkodilla taas olikaan tulossa? Ajatusten hyrrä on todellakin taukoamaton.
On luonnollista, että äiti ajautuu kotona lasten kanssa ollessaan päävastuuseen kotitöistä. Isä on usein palkkatöissä ja äiti kotona äitiyslomalla ja ainakin jossain harhakuvitelmassa sillä äidillä on enemmän aikaa huolehtia tiskit, pyykit, lastenhoito ja kaikki juoksevat pikkuhommat.
Useiden tutkimuksien mukaan äideillä on määrällisesti enemmän kotitöitä vastuullaan, kuin iseillä. Tilanteeseen ajaudutaan varkain ja siksi se on niin kuormittavaa ja hermoja kiristävää. Harvassa perheessä on sovittu, että hoida sinä tämä kaikki ajatustyö, vaan se vain on kasaantunut hiljalleen toisen harteille. Metatyön lumipallo pyörähtää liikkeelle ja sitä voi olla vaikea pysäyttää. Takuuvarma verenpainetta nostattava lausahdus on se, kun asiasta keskustellessa töissä käyvä osapuoli sanoo ”sähän vain lomailet täällä.” Äidit kokevat ärsytystä siitä, että eikö perheen toinen aikuinen näe sitä kaikkea, mitä kotona oleva tekee.
Rajut selkäkivut kaatoivat minut hetkellisesti sängyn pohjalle toipumaan. Olin kirjaimellisesti viikkoja pois pelistä liikuntakyvyttömänä. Kammottavista kivuista huolimatta päällimmäinen huolenaiheeni oli se, kuinka muu perhe nyt pärjää. Koska minähän olen korvaamaton. Kor-vaa-ma-ton! Vain minulla on tieto siitä, kuinka tätä rulettia pelataan, vain minä olen kärryillä tämän sirkuksen aikatauluista. Mutta piru vie, minähän en todellakaan ole korvaamaton ja totuushan olikin ihan jotain muuta.
Pyykit peseytyivät, tiskit kulkeutuivat koneen kautta paikoilleen, eteinen tuli imuroitua. Lapset lähtivät aamulla iloisina päiväkotiin ja palasivat sieltä onnellisina ja punaposkisina. Kaikilla oli ruokaa syödäkseen ja jumankauta, kausivalotkin ilmestyivät paikoilleen. Pyytämättä.
Minähän olen se, joka tämän kaiken yleensä tekee yksinään – ainakin kuvitelmissani. Koin oloni samaan aikaan aivan todella kiitolliseksi ja kuitenkin pikkumaisesti hieman loukkaantuneeksi. Minä olen ollut se, joka isoon ääneen huokailee, kuinka hiton rankkaa koko ruljanssin pyörittäminen on ja vain minua kuormittaa metatyö ja vain minua kiinnostaa onko tyttäremme suosikki My Little Pony-mekko puhtaana seuraavaa päivää varten. Olen omanarvontunnoissani siis jyrännyt mieheni ja kuvitellut olevani joku isokin kiho tässä firmassa. Tipahdin totisesti kovaa ja korkealta.
Mistäs minä nyt kiukuttelen, kun menkkaraivo jyrää päälle ja tekisi mieli ihan vaan muodon vuoksi nillittää jostakin? Ovatko naiset niin rasittuneita siitä kuuluisasta metatyöstä vain siksi, koska iseille ei tule annetuksi tarpeeksi tilaa toteuttaa samaa duunia kotona? Äitien täytyisi lopettaa uhriutuminen siitä kaikesta kuormittavasta ajatustyöstään ja antaa iseille mahdollisuus näyttää kyntensä. Koska let’s face it, en minäkään mennyt naimisiin kädettömän tollon kanssa. Ihan itse olen siis itseni tähän uupumukseen kotitöistä ajanut. Melkein hävettää tajuta vasta nyt tämä näinkin yksinkertainen asia.
Ratkaisuksi asiaan voitte kokeilla vaikka seuraavia:
- Sopimukset. Tehkää tarkat työnjaot ja sopimukset siitä, mikä asia on kenenkin vastuulla. Paperille kirjoitettuna hoidettavien pikkuasioiden paljous saattaa konkretisoitua.
- Aikataulut. Ei ole lainkaan hullu idea pitää vaikka sunnuntaisin pieni perhepalaveri, missä katsotaan ensi viikon tapahtumat läpi ja jaetaan tehtäviä. Näin kaikki ovat kartalla siitä, mitä pitäisi viikon aikana saada tehtyä.
- Luottamus. Metatyöstä kuormittuneen pitää oppia luottamaan siihen, että se toinenkin osapuoli voi oppia. Metatyötä pitää pystyä jakamaan ja delegoimaan, muuten sen alle musertuu.
- Tärkeysjärjestys. Onko ihme, että kuormittuu jos jaksaa nähdä ihan jokaisesta pikkuasiasta vaivaa? On oikeasti ihan se ja sama, onko se ihana merkkivaate puettu vaikka väärinpäin, tai jos ne tiskit eivät järjesty koneeseen juuri sinun suunnittelemallasi tavalla. Keskity siihen, mikä oikeasti on merkityksellistä.
- Armo. Kenenkään koti ei ole pikkulapsiperheessä aina kuin sisustuslehdestä. Joskus voi skipata pyykkipäivän, jos laiskottaa. Sekään ei ole vaarallista.
