Miksi en elä niin, kuin opetan?

Miksi en elä niin, kuin opetan?
Kuva: Kelly Sikkema

Teksti: Tinja

Minä olen varhaiskasvatuksen ammattilainen. Olen opiskellut vuosikausia yliopistossa, miten alle kouluikäisiä lapsia kasvatetaan ja valmistumisen jälkeen olen elänyt teoriaa käytännössä työskentelemällä ihan konkreettisesti kentällä erilaisissa päiväkodeissa. Nuorena, lapsettomana ja vasta valmistuneena sitä luuli olevansa valtakunnan viisain henkilö ja pätevin pedagogi ja aika monta vuotta meni ihmetellessä, miksi vanhemmat toimivat lastensa kanssa muuten, kuin kirjan ja järjen mukaan oikein. Sittemmin minusta tuli äiti ensin yhdelle, sitten toiselle lapselle ja nyt lähinnä naurattaa ja vähän hävettää kaikki, mitä ennen lapsia mustavalkoisesti ajatteli. Seuraavaksi jaan suurimmat ihmetyksen aiheeni urani alkuvuosilta ja miten kelkkani on omien lasten myötä kääntynyt.

  1. Miksi vanhemmat antavat lastensa katsoa aamuisin telkkaria? Eikö pääsisi paljon helpommalla kun vain tekisi aamurutiinit ja lähtisi päiväkodille ilman patistelua vaatteiden pukemisesta, hampaiden pesusta ja ”vielä viidestä minuutista” ruutuaikaa?

Vastaus: No tietenkin siksi että itse ei tarvitse lähteä alasti töihin! Aamuohjelmilla saa ostettua itselleen arvokasta aikaa sutia hiukan meikkiä naamaan, laittaa housut jalkaan ja etsiä lapsille puhtaat kamppeet päälle ja hyvällä tuurilla myös niille kadonneille hanskoille parit. Kun Pikku Kakkosen aamu starttaa, lapsi saa herätä rauhassa ja aikuinen suorittaa kaiken noin viisi kertaa nopeammin, kuin jos apuna olisi väsynyt mutta äärimmäisen puhelias napero.

2. Miksi vanhemmat tarjoavat lapselleen eri ruokaa kuin itse syövät? Lapsestahan tulee tosi nirso jos lautasella on joka viikko ne nauravat nakit eikä linssikeitto!

Vastaus: Uutinen 24-vuotiaalle minulle: useat lapset ovat nirsoja ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, vaikka tekisit mitä. Vaikka tarjoaisit pienestä asti itsetehdyt pinaattiletut, kasvispihvit ja perunamuusit tillitwistillä ja söisit niitä itse hyvällä ruokahalulla, pysyisit tiukkana, kiristäisit tai lahjoisit, ei lapsi välttämättä syö. Oma jälkikasvuni söi kaikkea mitä eteen laittoi noin puolitoista vuotiaaksi ja sen jälkeen veti liinat kiinni pariksi vuodeksi. Vaikka sanotaan että lapsi syö sen verran kuin tarvitsee, kyllähän se nyt huolehtivaa äitiä tuppaa ahdistamaan, että oma mussukka on syönyt päiväkodissa näkkileivän ja kotona maistanut nokareen lohilaatikkoa ja poistunut pöydästä. Niillä nauravilla nakeilla on ostettu aika paljon mielenrauhaa ja nälättömiä yöunia. Ärsyttävän asiasta tekee myös se, että monesti , jotka kotona ovat ehdoton ei, uppoavat päiväkodissa kitisemättä.

3. Miksi lapsen pukeminen kestää niin kauan johonkin lähtiessä? Takki niskaan ja menoksi, olet vahvempi kuin tuo 2-vuotias!

Vastaus: En muuten ole vahvempi. Tiede ja terve eivät järki pysty selittämään, miten 13 kiloa painava pörröpää pystyy pistämään vastaan täysikokoiselle, fyysisesti terveelle aikuiselle. Kuinka monta kertaa olenkaan ollut itse hikinen, kärttyinen ja hiekkainen kun olen yrittänyt sulloa herttaista pikku poikaani villapukuun, kypärämyssyyn ja saada vielä kengät jalkaan niin, että lahkeet ovat päällä. Lapsilla on ihmeellinen kyky muuttua veltoksi hiekkasäkiksi, sätkiväksi sähköjänikseksi tai huutavaksi rautakankea jäykemmäksi tikuksi, kun pukemishetki koittaa lapsen mielestä väärällä hetkellä.

Tiivistettynä voi siis sanoa että Siperia on todella opettanut. Omien lasten myötä minun on ollut paljon helpompi ymmärtää vanhempia ja samaistua heidän iloihinsa ja suruihinsa. Ja tottahan se on että mikään ei saa ainakaan minussa aikaan yhtä vahvoja tunteita kuin omat lapset – hyvässä ja pahassa!

Tinja

Olen yhdistelmä iloista unohtelijaa, leikkisää hassuttelijaa ja stressipalloa. Supervoimani on arjen metatyö, jota toteutan elämässäni jossa olen äiti kahdelle pienelle lapselle ja vaimo yhdelle insinöörimiehelle. Ihmettelen vuodesta toiseen, mihin sukkien parit katoavat, miksi aamuisin tulee aina kiire ja miksi välillä on vaikea elää niin, kuin opettaa.