Ohjeita läheisille premestruaalista raivoa vastaan

Ohjeita läheisille premestruaalista raivoa vastaan
Kuva: Pixabay

Tee näin, kun havaitset läheiselläsi PMS- eli kuukautisia edeltäviä oireita.

Teksti: Karoliina

1. Varaudu tuleviin päiviin niin, että lähestyminen PMS-oireista kärsivää kohtaan on sama kuin lähtisit talvisotaan ilman aseita, pukeutuneena Havaiji-paitaan ja flipflop-sandaaleihin. 

2. Muista, että aseita kuitenkin on. Suklaa. Varaa sitä jonnekin piiloon valmiiksi. Esimerkiksi työkalupakki tai (oma) sukkalaatikko ovat melko varmoja piiloja. Tarjoile suklaa vasta, kun hetki näyttää sopivalta. Suklaan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä on suuri riski, että saatkin vastaan kiukkuisen olennon, joka väittää, ettet kunnioita hänen laihduttamisyrityksiään ja että on Sinun syysi, että hänellä on mahdollisesti ylipainoa. Ja vaikka ei olisikaan sitä ylipainoa, on se silti Sinun syytäsi, ihan tulevaisuuden varalle. Tarjoile siis suklaa vasta silloin, kun tuo samainen olento silmäilee surkeana jääkaappia ja toteaa huokaisten, ettei siellä ole mitään hyvää.

3. Älä hengitä enempää kuin tarpeellista. Älä varsinkaan kovin kovaäänisesti. Jos sinulla on hikka, luojan tähden nielaise se tai jos et pysty, pakene. Sama koskee röyhtäilyä tai muita kehostasi pääseviä ääniä – ÄLÄ. Älä syödessäsi mässytä, maiskuta, ryystä tai pureskele liian kovaäänisesti. Vältä siis kaikkia ylimääräisiä ääniä, jos vain mahdollista.

4. Tarjoa omaa aikaa niin usein kuin seuraavan viikon aikana on mahdollista. Tee se kuitenkin varovasti. Älä missään tapauksessa sano, että “sinä tarvitset nyt ilmeisesti omaa aikaa.” vaan sano mieluummin: “hei voisin ottaa lapset ja lähteä heidän kanssaan kauppaan”. Viivy ainakin tunti, kaksi saattaa olla liikaa ellet etukäteen ole ilmoittanut, että reissussa saattaa kestää.

5. Valmista jokin hyvä illallinen ja tarjoile sen kanssa viiniä. Muista ottaa lasi viiniä myös itsellesikin. Olet sen ansainnut. (Sitä paitsi sinulle saatetaan loukkaantua verisesti, jos “vain koitat juottaa toisen mukavaksi.”)

6. Älä missään tapauksessa kosketa tai mene liian lähelle ilman lupaa, vaan pidä sellainen korona-ajan opettama turvaväli. Ole kuitenkin läsnä.

7. Mikäli huomaat, että ilmassa on (PMS)raivoa (yleensä raivo huokuu koko asunnossa heti, kun ulko-oven avaa kuin joku paksu, musta savupilvi), NYT tarkkana: Älä koskaan ikinä missään tapauksessa sano, että “taitaa olla menkat tulossa” tai muuta vastaavaa, mikä edes etäisesti viittaisi henkilön hormonitoimintaan tai tunnetilaan.

8. Muista kehua. Kehu varsinkin ulkonäköä, sillä henkilö itse saattaa tuntea itsensä epävarmaksi, turvonneeksi, näppylänaamaiseksi ja rasvahiuksiseksi sotanorsuksi.

9. Älä leiki tulella ja tee mitään sellaista, mistä saattaisi syttyä kolmas maailmansota. Jos sanot saapuvasi klo 20.00, saavu mieluiten 19.58 äläkä missään tapauksessa myöhästy. Jos sinua pyydetään tekemään jotain, kuten vaikka kiinnittämään taulu seinään, tee se än-yy-tee-äsken, eikä hetken päästä.

10. Jos nyt käy niin, että sinulle suututaan jostakin, koita hyvä ihminen laskea kymmeneen, ottaa suuttumus vastaan ja poistua vähin äänin paikalta. Tiedän, että välillä aihe suuttumiselle saattaa olla hyvinkin mitätön ja ehkä jopa naurettava, mutta koita kestää! Älä missään tapauksessa naura tai väitä vastaan, silloin peli on täysin menetetty. Pahimmassa tapauksessa tulostimesta puskee jo avioerohakemusta ennen kuin olet ehtinyt sitä kuuluisaa kissaa sanoa.

Vaikka noudattaisit ohjeita kirjaimellisen tarkasti, voi olla, että metsään menee. Ihmissuhteissa keskustelu on hieno asia. Puhukaa siis omista ja toisen toiveista. Se, mikä toimii yhdellä, ei ihan varmastikaan toimi muilla. Ja hei, PMS:ää kestää vain noin viikko kuukaudesta. Kaikki muuhan on sitten ihan lasten leikkiä ja villiä tanssia ruusuilla.

Karoliina

Karoliina

Täytän joka vuosi 25 ja olen äiti 2008 syntyneille kaksosille (tyttö ja poika, joilla on muuten eri syntymäpäivät) sekä 2015 syntyneelle Kuningas Ei:lle. Lasten lisäksi laumaani kuuluu kotimaista räppiä tehtaileva Aviomies sekä sekalainen seurue eläimiä. Asun perheeni ja laumani kanssa kiven heiton matkan päässä (jos sattuu olemaan TODELLA hyvä kivenheittäjä) Helsingistä maaseudulla 1800-luvun puolivälissä rakennetussa hirsitalossa. Tällä hetkellä elän keskellä urakriisiä enkä tiedä, milloin sitä vihdoin aikuistuisi tai täyttäisi edes 26. Niin elämästäni kuin jutuistanikin puuttuu usein Se punainen lanka, mutta koitan paikata sitä läjällä sarkasmia. Ainakaan aika ei käy tylsäksi, kun sohii sitä sun tätä joka ilmansuuntaan.