Ennen muuttoani Espanjaan olin käynyt lomalla aurinkorannikolla kaksi kertaa. Katsonut Serranon perhettä. Tanssinut hitaita koulun mehudiskossa Enrique Iglesiasin tahtiin.
Hyvin pian Sevillaan saavuttuani minulle valkeni, että en tiennyt Espanjasta, tai espanjalaisista yhtään mitään. Olin kuvitellut pystyväni ymmärtämään espanjankieltä 3 lukiokurssin jälkeen, mutta istuttuani ensimmäisenä iltana juttelemaan perheen kanssa, totuus valui kurkustani alas samaa tahtia viinin kanssa: en tajunnut-yhtään-mitään. Nyökyttelin kohteliaasti “Sí, sí.” Ja “gracias”, mutta en edelleenkään tiedä mille.
Olin myös odottanut tapaavani kuvista tutun perheen: äidin, isän ja 3 tytärtä, mutta yllätyksekseni tapasin myös isovanhemmat. Ja tädin ja sedän. Ja serkut. Ja puutarhurin perheineen. Ja lastenhoitajan. Ai niin: ja naimattoman nelikymppisen sedän, joka asui edelleen kotona. Kaikki asuivat yhden katon alla koko kesän. Ja se on kaikista ihan “Fantástico!”
Nyt seuraa paljastus: espanjalaisen perheen pää ei ole isä. Se ei myöskään ole äiti. Perheen pää on Abuela, eli mummi.
Mummi voi olla äänekäs johtaja tai salakavala liideri. Matriarkka, joka hallitsee kanalaumaansa tyylikkään vähäeleisesti.
Abuela puhuu usein imperatiivissa: “Anna lapselle särkylääkettä” “Ota lisää, olet laihtunut!” “Mene lääkäriin” “Pue takki päälle, ulkona on kylmä”. Kenellekään ei tule mieleenkään olla tottelematta.
Abuelan vakiolauseisiin kuuluu: “Kengät jalkaan, ettet vilustu.” “Juo mehu, ennen kun vitamiinit karkaa” Ja “Te quiero más que a mi vida”, rakastan sinua enemmän kun elämääni.
Jokaisen abuelan lapsenlapset ovat koko maailman komeimmat, kauniimmat, älykkäimmät ja hauskimmat. Tätä hoetaan kovaan ääneen, kuin mantraa. Kun kaksi abuelaa kohtaa, syntyy kilpailu. Kilpaillaan siitä kumman lapsenlapset syö paremmin, on hauskempia ja saa parempia arvosanoja kokeista. Kun espanjalainen kehuskelee itseään, hänelle vastataan kysymällä “Eikö sinulla ole mummia?”Mitä sinä siinä kehuskelet, se on mummin hommaa!
Tasaisin väliajoin, yleensä sunnuntaisin, abuela kokoaa perheen koolle syömään. Jos perheeseen on liittynyt ylimääräisiä jäseniä, “No hay problema”: tuoleja löytyy varastosta ja pöydät ovat lähes aina jatkettavia.
Abuela lellii ja sallii. Hän hemmottelee lapsenlapsiaan ja lapsiaan, sillä vaikka hän on mummi, hän on edelleen ennen kaikkea omien lastensa äiti. Olivatpa he sitten kaksikymppisiä nuoria ja nelikymppisiä keski-ikäisiä. Hän kuorii mielellään lastensa hedelmät ja hyvin todennäköisesti vaikka pureskelisi ruoan valmiiksi, jos vain pyytäisit.
Abuelalla on valikoiva kuulo joka heikkenee monesti, kun puhutaan “omasta rauhasta”. Abuela on nimittäin mielellään mukana yllättävissäkin tilanteessa, kuten esimerkiksi synnytyssalissa tai ultraäänikuvassa. Abuela on kuin sisilisko joka piileskelee odotussalissa ja livahtaa sisään, ennen kun lääkäri kerkeää sulkemaan oven.
Abuelan puhelin on täynnä kuvia lapsenlapsista ja hän esittelee niitä ylpeänä jokaiselle halukkaalle ja hakuttomalle. Myös abuelan koti on tapetoitu lastenlasten kuvilla ja piirrustuksilla.
Abuela el kylvetä lapsenlapsiaan: espanjalainen abuela puunaa. Abuela etsii suurimman mahdollisen pesusienen, mahdollisimman tuoksuvan pesuaineen ja kiillottaa. Kylvyn jälkeen abuela suihkuttaa lapsiin coloniaa, lasten hajuvettä, ja tekee hiuksiin tarkan jakauksen kammalla. Lapset palautetaan kotiin kiiltävinä, tuoksuvina ja täytettyinä.
Abuela saattaa olla tunkeileva ja tupsahtaa kylään ilmoittamatta. Kaahata synnytyssairaalaan ja saapua paikalle ennen synnyttäjää. Nuevos, vaikka ei pyydettäisi.
Mutta abuela on myös se, joka tekee aina “vähän ylimääräistä ruokaa” ja kiikuttaa sen ovelle seuraavana päivänä. Muistaa koko perheen lääkäriajat ulkoa ja muistuttaa niistä tarkemmin, kun puhelimen muistutus. Ottaa lapset hoitoon aina Kun kehtaat kysyä. Antaisi vaikka alushousut jalastaan, jos joku niitä jostain syystä pyytäisi. Abuela on ruuhkavuosien pelastus.
Teksti ja kuva: Anna-Leena
Ei vielä kommentteja