”Jääpalatortuista” sormiruokaa – ja vielä monelle polvelle!

”Jääpalatortuista” sormiruokaa – ja vielä monelle polvelle!

Lapsiperheiden ykkösjuhla on ihan nurkan takana, kuten myös siihen kuuluvat perinneherkut! Harvemmin esimerkiksi siirappipipareita, tai luumutorttuja tulee yhdistäneeksi mihinkään muuhun juhlaan, niiden tuoksuista puhumattakaan! Toiset vannovat hyvinkin tiukasti perinteiden nimeen, mutta joskus on hauska kokeilla jotain uutta versiota, ja ”tuunata” perinteet enemmän omaan tarkoitukseen sopivaksi.

Kuulun jouluihmisiin yli kaiken, ja äidiksi tulemisen jälkeen sitä ei (onneksi) tarvitse enää edes yrittää hillitä! Ennen lasta lukeuduin myös niihin jouluihmisiin, ketkä halusivat jääräpäisesti valmistaa kaiken itse, aivan alusta pitäen. Noh, vuorotyön ja sen mukanaan tuoman väsymyksen siivellä, stressi ja ahdistushan siitä monesti tuli. Äidiksi tulemisen jälkeen olenkin armahtanut itseäni, ja antanut ensimmäistä kertaa mahdollisuuden valmistaikinoille. Ja ONNEKSI näin, hurraa! Voi keskittyä pelkästään lapsen kanssa tekemiseen, ja olla iloisella mielellä stressin sijaan. Joulunalustunnelmaa on kieltämättä nakertanut tämä jylläävä tautitilanne, ja sen tuomat rajoitukset. Oma vaarini, lapseni iso-vaari täytti marraskuussa vuosia, ja mittariin pyörähti 89 vuotta. Vallitsevien rajoitusten koen iskeneen juuri häneen koviten, sillä muilla sukulaisilla löytyy mahdollisuus tekniikan puolesta edes videopuheluihin.

Jonna tuunasi perinteisen joulutorttureseptin taaperolle ja vaarille helpommin syötävään verisoon.

Synttärivierailulle oli tarkoituksena tehdä mukaan jotain jouluista purtavaa glögin kanssa. Hakusessa oli helppoa naposteltavaa niin vauhdikkaalle 2- vuotiaalle, kuin vaarillekin. Vaarilla kun on käsissään huono ote halvaantumisen vuoksi. Vastaan marssi Myllyn Paras -ohje jääpalamuotteihin tehtävistä ”minitortuista”, ja se pelasti minut ja keittiömme omilta sovellusyrityksiltäni. Ei suoranaisesti kuulu vahvuuksiini. Täytteen muutin ruokaisammaksi: 1 rasia (200g) savuporotuorejuustoa, mozzarellaraastetta ja pekonisuikaletta. Raastetta ja suikaletta lisäilin sekoittaessa sitä mukaa kun tuntui sopivalta, joten jokainen voi soveltaa määrää oman mieltymyksensä mukaan.

Pientä apuria ei tarvinnut suostutella leipomishommiin mukaan.

Tämä rakkautemme hedelmä ”auttaa” keittiössä mielellään, ja täten yhteinen leivontahetki ei juuri suostutteluja vaatinut. Aikaa, ja silmät selkään se kyllä vaatii, mutta onneksi valmiit voitaikinalevyt helpottivat omalta osaltaan! (Näitä meltä löytyy jatkossa aina hätävarana pakkasesta!) Taaperon  hommaa oli kauliminen, ja kaulimisvuoron vaihtuessa äidille, vaihtui pienen pääkokin tehtäväksi jauhojen mättämisen nopeusennätys! Haettuani apurini kiipeilemästä talousjakkaran kera vuoroin mikrolta, liedeltä, uunia säätämästä, tai tiskialtaalta, saimme lopulta taikinalevytkin kaulittua. Ilmeisesti Myllyn Paras hallitsee voitaikinareseptinsä hyvin, sillä pieni Nirso- Petterimme kelpuutti sitä herkuteltavakseen jopa raakanakin kolmasosalevyn verran. Ja vanhemmille vinkkinä: Varatkaa lasten kanssa reilummin niitä voitaikinalevyjä, mitä alkuperäinen suunnitelmanne sisältää. Ihan varuiksi. Meillä tuleva Junior Masterchef ehti ”kostuttaa” viimeisen erän mukillisella tiskialtaan liotusvettä. Aiemmin kyllä jo varoitti pienellä yrityksellä, mutta enää en siihen myöhemmin muistanut varautua. Ohje osoittautui helpoksi toteuttaa, ja seuraavana päivänä testasimme samaa myös makeilla täytteillä. Periaatteella: Kaikkea mitä kaapista löytyy. Pikkutorttujen sisään päätyi mm: paloja vihreistä kuulista, Julia -suklaakonvehteja, sekä erilaisia marmeladeja ja hilloja. Toimii! Ihan siinä missä perinteinen luumuhillokin. Näitä meillä tarjoillaan ehdottomasti myös jouluna, ja tehdän myös jatkossa mukaan otettaviksi!

Synttärivierailu muuttui alkuperäisestä suunnitelmastaan vaarin jalan kipeydyttyä. Alkuperäinen suunnitelma oli hakea synttärisankari termarikahville ja tortuille ulos leikkipuiston laidalle, missä lapsen voi samalla ”laskea irti”. Maskein, ja turvavälit huomioiden toteutettiin vierailu synttärisankarin kotona, onnistuneesti! Onnellisen synttärisankarin, tärkeänä avustaneen pikku- leipurin, ja helposti syötävien tuliaistorttujen kanssa!

Tämän artikkelin on kirjoittanut Jonna

Ruuhkavuodet toimitus