Eikö teilläkään nukuta?

Kuuluuko sinunkin Googlen haetuimpiin sanoihin uniongelmat, unikoulu ja nukahtamisvaikeudet? Meillä nuo pirulaiset olivat läsnä lähes vuoden päivät, kunnes Taapero alkoi vihdoin nukkumaan niin, ettei asiasta tarvinnut jatkuvasti murehtia.

Taapero on ollut aina herkkäuninen erityisesti öisin. Hän saattoi nukkua 3–4 tunnin päiväunia, herätä syömään ja jatkaa unia, mutta hänen yöunensa olivat lyhyet ja katkonaiset. Meidän Taaperolta ei koskaan löytynyt varsinaisesti mitään syytä, miksi hän oli huono nukkumaan. Ei todettu refluksia, ei varsinaisesti allergiaakaan, eikä nukahtamistaidotkaan auttaneet täysin hänen yöuniinsa. Edelleen meidän 1,5-vuotiaamme heräilee öisin ja hänellä on ajoittain vaikeuksia nukahtaa iltaisin.

Pahin vaihe kesti noin 4 kuukautisesta lähes yksivuotiaaksi asti. Taaperon nukutus kesti pahimmillaan 2–4 tuntia ja öisin herättiin vähintään 2–10 kertaa. Noin puolen vuoden ikäisenä kokeilimme unikoulua, mutta huuto oli niin järkyttävää, ettei sitä kestänyt kukaan. Ehkä me ei osattu tai tiedetty tarpeeksi, jotta olisimme osanneet valita meille sopivat keinot.

Mikään ei tuntunut auttavan. Ei iltarutiinit, päivärytmin korjaaminen eikä lyhyemmät päiväunet. Ei tuhdimpi iltapala, imetysten vähentäminen tai omaan huoneeseen siirtäminen. Ei mikään. Pahinta oli, kun asialle ei tuntunut olevan mitään varsinaista syytä. Toiseksi pahinta oli, että enää ei riittänyt energiaa edes ajatella unikoulua tai sen toteuttamista.

Vuoden ikäisenä pääsimme kunnalliselle puolelle uniohjaukseen. Saimme konkreettisia ohjeita ja vinkkejä ja päätimme kokeilla niitä. Ensimmäistä kertaa meille sanottiin, että unikoulun voi toteuttaa vaihe vaiheelta. Ensimmäistä kertaa meille kerrottiin unilelun leimaamisesta ja sen tärkeydestä siinä kohtaa, kun vanhempi poistuu huoneesta. Ensimmäistä kertaa meistä tuntui, että tämä voi onnistua. Ja pikkuhiljaa meidän iltamme helpottuivat ja yöt paranivat.

Kuten sanoin, Taapero ei edelleenkään nuku täydellisesti. Mutta hän nukkuu niin, että me kaikki jaksamme. Silti jokainen kehitysvaihe, hammas, yliväsymys tai muuten vain kiukkuinen ilta näkyy heti. Iltaisin on aina tällöin vaikeampi nukahtaa ja öisin heräillään tiheämmin. Mutta osaan olla itselleni jo armollinen. Olen ymmärtänyt, että Taaperon huonounisuus ei ole minun vikani.

Sanon nyt teille kaikille, jotka painiskelette samojen ongelmien kanssa, ettette ole ongelman kanssa yksin. Tässä muutama asia, jotka toivon, että joku olisi sanonut minulle vuosi sitten:

1. Muista, että nukkumaan opettaminen ja opetteleminen ei ole helppoa tai suoraviivaista. Jos lapsesi on huonouninen, se ei tarkoita, että olisit kykenemätön opettamaan lapsellesi näitä asioita.
2. Unikoulu sanana on saanut liian negatiivisen merkityksen. Unikoulun ei tarvitse tarkoittaa lapsen huudattamista uneen. On olemassa lempeitä unikoulumetodeita ja jaksamisen mukaan unikouluja voi toteuttaa vaiheittain, jolloin itkut ovat usein vähäisempiä. Älä siis hylkää ajatusta unikoulusta ennen kuin olet oikeasti perehtynyt aiheeseen.
3. Muista, ettet ole ongelmasi kanssa yksin. Hae apua esimerkiksi neuvolasta, netistä, uniohjaajilta tai vertaistukiryhmistä. Itse ainakin koin, että uniohjauksesta oli kullanarvoinen apu.
4. Muista, että muilla toimineet asiat eivät välttämättä toimi teillä. Älä vertaa lastasi muihin.
5. Järjestä itsellesi omaa aikaa, että jaksat. On tärkeää, että itse voit hyvin, jotta jaksat paremmin.
6. Muista, että aina ei silti voi jaksaa ja joskus turhauttaa. Vaikka hermostuisit lapsellesi, se ei tarkoita, että olet huono vanhempi eikä määrittele sinua vanhempana.
7. Joillekin lapsille parhaiten auttaa vain aika. Toisinaan uni paranee vasta 1,5-vuotiaana.
8. Tsemppiä!

Teksti: Amanda