Perinteisesti joulusiivouksessa sauna saa raikkaan tuoksun, pakastin pääsee huurteistaan ja keittiön kaapit hingataan kiiltäviksi. Mitä jos tänä jouluna uudistaisimme listaa ja siivoaisimme sekä järjestelisimme kotia hieman eri vinkkelistä; vauvan ja taaperon tasolta?
Meidän kotona on mielestäni aina melko siistiä ja puhdasta, sillä en vain pysty asumaan muulla tavalla. Kunnioitan silti kaikkien erilaisia tahtoja ja tapoja siivoamisen suhteen, myös mieheni tyyliä pitää yllä varastomme ”täältä ei koskaan löydä mitään ilman tunnin kaivausoperaatiota”- habitusta. Suureelliseen joulusiivoukseenkaan meillä ei ole viikkosiivouksien lisäksi tarvetta, ellei katso listaa hieman uudesta vinkkelistä.
Vessan oven ulkopuolen puunaus n. metrin korkeudesta alaspäin: Usein äidin mennessä tarpeilleen, tukea vasten seisomaan oppinut vauva tulee huutamaan ikävää oven toiselle puolelle, vaikka toinen vanhemmista on kotona. Kuola ja kyyneleet valuvat pitkin oven pintaa ja on vaikea tehdä eroa sen välille kummalla puolella ovea tuotetaan enemmän eritteitä sillä hetkellä. Nämä samaiset jäljet kannattaa sipaista pois myös mahdollisesta ulko-oven lasista. Äidin lähtöhetki kauppaan kun saa aikaan samantapaisen eriteshown.
Rattaiden tavarakorin tyhjennys. Joku on kaupassa kironnut korin ahtautta silloin on yrittänyt saada ostoskassin mahtumaan sinne jossakin järkevässä, jogurttipurkit ehjänä säilyttävässä asennossa. Siinä koria järjestellessä, ja muutaman muun asiakkaan tuijottaessa, on tullut huomattua että korista vie tilaa imukyvyltään äärirajoilleen paisunut kilon painoinen vauvan vaippa (jolle taapero on löytänyt hyvän piilon), isimiehen puoliksi imeskelty roskienvientisandaali, vispilä, muutama tutti, matin hukkaama pehmolelu ja maijan rutattu toppahaalari, mikä löysi näköjään hienosti tiensä ”kaappiin” eilen – ”ihan itse osasin laittaa”, toteamuksella.
Kodinhoitohuoneesta pyykinpesukoneen luukun lasinen ulkopuoli ja vaipparoskiksen kannen sisäpuoli. Ensimmäiseksi mainittu on juuri kuorrutettu paratiisisoseella, vauva kun huomasi linkouksen olevan käynnissä samalla kun piti suunnata ruuan jälkeen käsipesulle. Kyllähän leffateattereissakin on siivottavaa esitysten jälkeen, eikös? Ja tuo roskis. Jos jossakin kohdassa toivoisin taaperoni tottelevan sanaa ei, niin tässä; ”Älä laita vauvan kakkavaippaa roskiin. Vaippa on vielä auki ja roskis on jo täynnä”. Ja sinne se kuitenkin lennähti ja kansi kiltisti perässä kiinni. Koska on niin kiva auttaa äitiä.
Ja mitenkäs pehmolelujen peseminen näin joulun alla? Ei, ne eivät ole menettäneet pörröisyyttään vain siksi että ovat loppuun halittuja ja kasaan painuneita niiden päällä leikkimisestä. Kaikki se karva on liiskaantunut yhteen samalla tavalla kuin sanomalehdet liisteröinnissä allekirjoittaneen kerhoaikojen askartelutunnilla. Nyt vaikuttavana aineena ei tosin ole liisteri, vaan edellä jo mainittu kuola sekä puklut ja muut ylösvirtaukset.
Ja viimeisimpänä kaikki omat silmälasit. Arjen hulinassa lasit tulee pyyhkäistyä paidan kulmaan joskus jos muistaa, mutta jouluksi nekin ansaitsevat kunnon saippuahankauksen. Vaikka kuinka olisi kiva katsella arkea hieman huurteisemman filtterin läpi, niin tahmatassujäljet linsseissä haittaavat kummasti mm. pakettikorttien lukemista, virsikirjan tulkintaa joulukirkossa sekä sitä hetkeä, kun kahdesta glögipullosta tulisi valita se promillepitoisempi.
Ja muistilistan tärkeimpänä: Voit myös unohtaa kaikki edellä mainitut ja halutessasi koko joulusiivouksen! Joulu tulee joka vuosi ilmankin eikä pukki ole koskaan kysynyt ”Onko täällä puhtaita nurkkia?”.
Ei vielä kommentteja