Teksti ja kuva Kristiina
Meidän joulua on odotettu syksystä saakka. Onhan edellisestä yhteisestä joulunvietosta jo kaksi vuotta. Tänävuonna on Maddien eka joulu ja olemme kaikki odottaneet, että saamme viettää sen yhdessä. Aamaa on puhunut, miten aikoo auttaa Maddieta avaamaan lahjoja. Me odotamme, että ensimmäistä kertaa esikoiseni on niin iso, että pystymme rauhoittumaan yhdessä lautapelien ääreen niin kuin omassa lapsuudessa.
Tänään kuulin Ylen aamu-tv:stä lauseen, joka nosti karvat pystyyn, sai aikaan kyyneleitä sekä tunteenpurkauksen, jonka ansiosta oli lähellä, että kaukosäädin lennähti paikkaan, missä sen ei kuuluisi olla. Googletin lauseen ja mm. IS oli uutisoinut myös tästä. Husin apulaisylilääkäri jyrähtää: Joulua juhlittava vain ydinperheen kesken – ”Kaikki lähikontaktit ovat riskejä”
Tuntuu, että taas lapsen etu unohtuu tässäkin suosituksessa. Tilanne on meille kaikille kamala. Koronarajoitukset vaikuttavat kaikkiin. Ymmärrän kyllä, että nyt ei suositella sukulaisille menoa. Mutta Suomessa on lukuisia ero- ja uusperheitä. Monessa ero- ja uusperheessä lapset viettävät jokatoinen joulu vanhemmillaan. Monien, mukaanlukien meidän sopimuksessa, on määrätty kummalla ollaan parilliset joulut ja parittomat joulut. Korona vaikuttaa varmasti uusperheessä paljon enemmän mitä monessa ydinperheessä. Osa uusperheen lapsista ei ole nähnyt toista vanhempaa ja mahdollisia sisaruksia toisessa kodissa viikkoihin tai ehkä kuukausiin. Meilläkin välit piteni keväällä, koska VR vähensi vuoroja niin, että en millään olisi pystynyt kuljettamaan tyttöä. Ja jokaisen pidemmän välin saatossa tyttäreni reagoi eritäin vahvasti.
Tyttäreni on iässä, joka alkaa ymmärtämään joulun merkitystä. Tai no, syksyn aikana, ollaan käyty läpi, että jouluna miehelläni ei ole töitä ja rauhoitutaan yhdessä syömään ja pelailemaan ja saa lahjoja. Mutta korona. Sitä on ollut mahdotonta selittää. Vaikka olen lukenut kymmeniä artikkeleja miten kertoa koronasta pikkuväelle ja yrittänyt jakaa niitä en usko, että ne ovat päässeet pikkuaivoihin asti. Koska samalla on ollut monta muuta asiaa, mitä on pitänyt huomata samalla kuten maton väri, taulujen laskeminen tai nälkäkin yllättänyt just sillä hetkellä.
Miten siis selittäisin 3-vuotiaalle, että emme vietäkkään joulua yhdessä koronan vuoksi. Olet isän luona nyt, koska kuulut ruokakuntaan vain vuoroviikolla, emmekä ole ydinperhe. Mutta ei hätää, kahden vuoden päästä uudelleen. Eikä lapseni edes ymmärrä mitä tarkoittaa kaksi vuotta, sillä huomiseenkin on välillä ikuisuus. En edes aivan ymmärrä tuota sanamuotoa. Eihän Aamaalla edes ole ydinperhettä. Toivon todella, että lääkäri tarkoitti sanavalinnalla perheitä, joissa on alaikäisiä lapsia, oli perhemuoto mikä vain. Ymmärtääkseni lapsen etu pitäisi kuitenkin olla tärkeämpää näissäkin suosituksissa.
Olenko ainoa, joka miettii mitä vaikutuksia näillä suosituksilla on meihin eronneisiin ja eroperheen lapsiin? Myös meidän perheessä on riskiryhmäläisiä ja pidän suosituksia tärkeinä, mutta pitäisi silti ottaa huomioon se, että kaikilla ei ole sitä ehjää ydinperhettä.
Suosituksesta huolimatta aion ottaa tyttäreni meidän kanssa joulua viettämään, mikäli olemme oireettomia. Tämän kirjoittaminen on hieman vaikeaa, koska somen ilmapiiri on usein lynkkausta sen sijaan, että tukisimme toisiamme. Artikkelin jälkeen olen kokenut huonoa omatuntoa siitä. Olenko itsekäs? Kyllähän se yhteinen joulu tulee kahden vuoden päästäkin. Mutta tällä hetkellä, en vain jaksaisi enää yhtään rajoitusta, en jaksa enää selittää miksi hän ei pääsisikään tänne. Tulkoon ylilääkäri selittämään sen meille kaikille niin, että 3-vuotiaskin ymmärtää. Toistaiseksi haluan olla itsekäs. Haluan ajatella mikä on vain meidän perheen parhaaksi, meidän hyvinvointimme.
