Meidän joulu ilman hössötystä

Meidän joulu ilman hössötystä
Kuva: Melnychuk Nataliya

Teksti: Meimi B

Jouluun on tätä kirjoittaessa alle viikko aikaa ja odotan niin innolla sitä että saan pitää lomaa jopa NELJÄ PÄIVÄÄ! Harvinaista, sillä useimmissa työpaikoissa, joissa olen ollut ei tunnettu pyhäpäiviä vaan töitä tehtiin joka päivä ja usein napsahti joulunpyhät töitä, ehkä se yksi kokonainen vapaapäivä.

Mutta nyt.. Nyt aion ihan vaan olla ja yrittää tyhjentää päätäni turhista stressitekijöistä, nauttia hetkestä ja levätä hyvin. Tänä jouluna meillä ei liiemmin lahjoja osteta, vaan lähinnä jos tietää että on jotain mitä toinen tarvitsee tai haluaa lahjaksi, sama pätee myös lasten lahjoihin.

Lapsi saa mummin aarrelaatikoista miehen lapsuudenaikaisia ajattomia leluja; autoja, mopoja, junarata, palapelejä.. Mielestäni aivan mahtavaa kun on säästänyt niin paljon leluja! Eihän pikkulapsi tiedä onko lelu uusi vai vanha.

Erehdyin tuossa eräs aamu menemään yhteen ruokakauppaketjuun ihan muille ostoksille ja sinne oli juuri ilmestynyt rajoitettu erä kaikenlaisia leluja… Voi jestas sitä kaaosta ja kilpajuoksua suoraan lelulaareille! Osa lappasi leluja kärryt täyteen, toiset valikoi tietyt hittijutut ja osa roikkui puhelimessa kysellen mitä kaikkia leluja hän ostaa. “Nää on niin halpoja että otan näitä kaikkia vaikka kahdet!” kuulin lausahduksen erään naisen suusta. Sitähän ne todella ovat, harmi vaan ettei kaikilla ole varaa edes niihin! Itsehän en siis vaan ymmärrä että ostetaan lapsille kymmeniä leluja, osa kalliitakin juttuja ja sitten lopulta niillä ei edes leikitä kuin sen hetken.

Olen itse perheen nuorin ja sain aina eniten lahjoja jouluna, ennätys taisi olla kerran 25 pakettia.. Silloin se oli aivan mahtavaa! Mutta jälkeenpäin ajateltuna hieman yliammuttua vaikkakin varmasti vanhemmat ajattelivat vain hyvää ja onhan se lapsen vilpitön riemu ihanaa katsottavaa!

Tällä tavalla aikuisena sitä osaa arvostaa ihan muita juttuja kuin lahjoja. Meillä jouluperinteisiin kuuluu joulupuuro miehen mummon luona paria päivää ennen jouluaattoa ja tottakai, mantelin löytäjälle voittopalkinto!  Ihana uusi perinne, johon olen päässyt mukaan ja lapsille mukavaa kun saa nähdä toisen puolen sukulaisia joiden kanssa hieman vähemmän ollaan tekemisissä. Nyt tosin koronan takia jaettu puuroilut kahdelle päivälle, mutta onneksi sentään perinne pysyy entisellään.

Jouluaattona käydään viemässä tärkeiden ihmisten haudoille kynttilöitä muistuttamaan että ovat edelleen ajatuksissa vaikka eivät ole enää täällä.  Tämä varmasti monella kuuluu jouluun ja tämän koen itselleni tärkeimpänä asiana jouluna jota ei voi jättää pois.

Meillä lapsuudenkodissa joulukuusi haettiin vasta jouluaattoa edeltävänä päivänä metsästä ja koristeltiin vasta aattoaamuna. Meillä valkea muovikuusi kaivettiin laatikosta joulukuun puolessa välissä ja on edelleen ilman koristeita.. Ehkä ne aattoaamuna löytää valoineen paikoillensa! Mitään jouluverhoja, tyynynpäällisiä, mattoja en todella jaksa alkaa vaivautua vaihtelemaan, kun en niitä muutenkaan hirveän usein vuodessa vaihtele. Vain silloin kun tyynynpäälliset kaipaa pesua tai matto ei miellytä, verhot lähinnä roikkuu samat valkoiset kivat ympäri vuoden.

Tonttujoukko on kasvanut vuosien varrella jo toiselle kymmenelle joten he löytävät kyllä aina omat paikkansa tuomaan joulufiilistä!

Jouluaattona ja joulupäivänä mennään syömään perheiden luokse, milloin minäkin vuonna sovitaan milloin mihinkin. Onneksi kaikki asuvat lähekkäin niin ei tarvitse matkustella kauemmas, se vähän jopa voisi latistaa joulufiilistä jos joutuisi autossa istua pitkiä matkoja.

Toistaiseksi siis meillä ulkoistettu jouluruokailut muualle, josko tässä lähivuosina ottaisin vuoroni ja tekisin jouluruoan meillä kotona muille. Tätä olen hieman vältellyt turhan stressin pelossa, sillä mikäs sen kamalampaa ylisuorittajalle ja perfektionistille on kuin jouluruokailun järjestäminen isolle porukalle! 

Ehkä astun mukavuusalueeni ulkopuolelle pikemmin kuin itsekään arvaan. Lapsen syntymäpäivillä on aina hyvä harjoitella siedättämällä omia fiiliksiään. Kaikinpuolin meillä tulossa ihan oikeasti rauhallinen joulu, saadaan olla kotona ja syödä hyvin, saunotaan ja fiilistellään kynttilänvalossa jouluohjelmia telkkarista.

Käydään niillä kuuluisilla ruoan jälkeisillä sulattelukävelyillä että jaksaa taas myöhemmin syödä vähän lisää, napsitaan herkkuja ja sitten varmaan taas valitellaan kun vatsaan koskee, koska ikinä ei osaa joulunpyhinä miettiä syömisiään. Eli aivan sama, nyt nautitaan ja löhötään, tammikuussa sitten taas itseään niskasta kiinni niinkuin kaikki muutkin. Tai sitten siirrän vuodella eteenpäin, ihan vaan kun siltä tuntuu.

Oikein ihanaa joulunaikaa ja toivon kaikille edes hieman parempaa uutta vuotta 2021!

Meimi B

Se arjen ylisuorittaja, siihen johonkin täydellisyyteen pyrkivä äiti, jolle tekee välillä hyvää luovuttaa ja pysähtyä miettimään mitä se hyvä äitiys ihan oikeasti on.