Supervoimii

Supervoimii
Kuva: Umberto

Ruuhkavuodet ovat opettaneet ihan uusia taitoja. Taitoja, joista on pikku hiljaa muotoutunut omia erityiskykyjä tai vähintäänkin piileviä voimia.

Osaan muun muassa samaan aikaan neuvoa lapsia, tehdä ruokaa ja suunnitella isoa tapahtumaa. Siinä sivussa menee keittiön siivoaminen, seuraavan päivän ruokalistan suunnittelu, muutamat sähköpostit, laskujen maksamiset ja lattialle lennelleiden makaronien keräämiset. Multitasking. Viimeistään vanhempana sen osaa ihan kaikki.

Toinen tyypillisimmistä erityistaidoista on sietäminen. Jatkuvan sotkun sietäminen. Sen hyväksyminen, että kotona asuu muitakin kuin perfektionisti sinä ja se sillä on oikeus näkyä. Sen sisäistäminen, että koko ajan on jotain kesken eikä mihinkään ehdi keskittyä kunnolla. Sen kolahtaminen, kun tajuaa, että itse sitä vasta onkin keskeneräinen!

Olisitko koskaan osannut kuvitella, miten näppärästi naamioit unohduksesi tarkoituksenmukaiseksi osaksi mitä jännittävintä tonttuseikkailua. Tai miten saat suostuteltua pientä epäilijää maistamaan parsakaalia ja pitämään siitä. Supervoimallinen lasten lähiesikuva osaa myös hiipiä kuin ninja pois nukahtaneen vauvan luota ja nähdä kauneuden eteisen vaateräjähdyksen takaa. Tai ei ehkä sittenkään tuota viimeistä. Se menee jo yli.

Ruuhkavuodet ovat opettaneet mitä hifeimpiä taitoja. Supervoimiksi niitä kutsutaan.

Arjen sankarit. Nuo kulahtaneissa kotihousuissa, takkutukkaisena, kahvitahrat paidan etumuksella ja purkka takapuolessa kulkevat salaperäiset tosielämän tähdet!

Susanna

Susanna

Nelikymppisen suurperheen äidin arkisia oivalluksia pyykkivuorten, vauhtiviivojen ja pohjaan palaneiden puurokattiloiden takaa. Monenlaista touhutaan ja ollaan touhuamatta, mutta kaiken keskellä yritetään muistaa myös pysähtyä ja olla läsnä. Ja kikattaa niin, että tuntuu.