Kirje vanhalle ystävälle

Kirje vanhalle ystävälle
Kuva: Bruce Mars

Sanotaan, että joskus lasten saaminen ajaa vanhoja ystäviä erilleen. Minulle kävi näin, mutta uuden vuoden lupauksena päätin, että tätä suhdetta yritän vielä lämmittää uudelleen.

Hei rakas ystäväni, siitä on pitkä aika kun olemme viimeksi viettäneet aikaa yhdessä, joten päätin kirjoittaa. Joskus olimme hyvin läheisiä ja tapasimme usein. Oli aikoja kun kohtasimme joka päivä, se vasta oli hurjaa! Muistan, kuinka joskus en olisi jaksanut tavata, mutta sinnikkäästi sinä vaadit ja tuijotit minua niin, että en voinut sinua ohittaa. Lopulta olin aina tyytyväinen siihen, että kohtasimme. Koska ystäväni, saan sinusta voimaa!

Mutta ei tämä ole ensimmäinen eromme, suhteemme on ollut myrskyisä. Vaikka en ole siitä ylpeä, on myönnettävä että tunteeni sinua kohtaan eivät ole olleet aina vain positiivisia: joskus tapaamisesi on ollut melko raskasta. Historiamme on kuitenkin niin pitkä että en ole halunnut luopua sinusta kokonaan.

Ja olemmehan me seikkailleetkin yhdessä! Kesäisin olemme viettäneet aikaa ulkona ja mökillänikin olit mukana. Entä muistatko, kun kävimme sen yhden kansalaisopiston kurssin yhdessä, tykkäsimme siitä molemmat niin kovasti!

Sinä rakas, pitkäaikainen ystäväni, voin kai kutsua kumppaniksi. Tuntuu kurjalta sanoa, mutta olemme kasvaneet erillemme. Se alkoi jo raskausaikana, mutta lasten saamisen jälkeen emme ole nähneet monesti. Yritimme tavata myös niin, että minulla oli lapset mukana mutta se ei tuntunut samalta. Minun on myönnettävä myös, että joskus olen käyttänyt lapsia tekosyynä sille, ettemme voi tavata.

Koska emme ole pitkään aikaan nähneet, ajattelin ehdottaa jos voisimme keksiä uusia tapoja viettää aikaa yhdessä. Miltä kuulostaisi esimerkiksi koti-illan vietto viinilasin ääressä? Se sopisi uuteen elämäntilanteeseeni paremmin. Vaikka kai me voisimme muistella joskus vanhojakin, jos vain paikkani kestävät sitä menoa. Olisi ihana taas tavata!

Koska vanha ystäväni, uskollinen jumppamattoni, olenhan minä sinua ikävöinyt!

Rakkaudella, Veera

Veera

Olen oululainen monikkoäiti, varhaiskasvatuksen opettaja, krooninen innostuja ja oman elämäni projektipäällikkö. Harrastan haaveilua, tanssia ja listojen kirjoittamista. Lisäksi tykkään leipoa, virkata ja katsoa samoja sarjoja uudestaan ja uudestaan.