Perheloma Ranuan iglussa ja eläinpuistossa on kokemisen arvoinen

Perheloma Ranuan iglussa ja eläinpuistossa on kokemisen arvoinen

Teksti ja kuvat: Pikku Myytinmurtaja

Pohjoisen reissulla suuntasimme perheelle yllärinä yhdeksi yöksi Ranualle. Ajattelin, että juhlitaan yhden perheenjäsenen merkkipäivää toteuttamalla tietenkin samalla oma haaveeni yöpyä iglussa, lapsetkin pääsevät samalla eläinpuistoon. Enpä tuonne eläinpuistoon satojen kilometrien päästä eritoten lähtisi, ainakaan tähän vuodenaikaan. Ahma ja ilves oli lomilla, karhu nukkumassa, naalista ja kärppäeläimistä nähtiiin kyltit. Majavan pesässä joku Karpon lakin näköinen möntti oli nukkumassa.

Olihan se ihan kiva, että lapset innostuivat jo siitä, mitä ne eläimet syövät vaikka itse otuksia ei nähty ollenkaan. Porkkanoita ja joulutorttuja! Olisi ollut jokseenkin jopa noloa, jos oisin raahannut sinne vähän isompia lapsia jotka olisi ”tajunneet”.

Reitti oli varsin kiva ja pystyttiin lainapulkilla kiertämään alue, koska LUNTA! Vanhemmille oli mukavaa ulkoilua, mutta lapset alkoi narista, että on kylmä. Vanhemmat halusivat vielä nähdä koko rahan edestä, joten vedettiin sitten niitä palelevia narisevia lapsia perässä loppuun asti. Motivointi karkkikauppaan menolla kierroksen jälkeen auttoi hetken, mutta nälkäkin jo painoi. Oli kylmät eväät matkassa, joten kukaan ei halunnut jäädä nuotiopaikalle niitä syömään ja täten olla ilman hanskoja. Myöskään henkilökunnan mainitsema lämmin wc ei houkuttanut pysähtymään evästauolle.

Pakottaminen kävelemään lämmetäkseen aiheutti sitten lopulliset raivarit. Uhkailu olla menemättä sinne karkkikauppaan ei sitten auttanut tilanteessa yhtään. Kierroksen päälle mentiinkin suoraan lämpöiselle lounaalle ja jopa vain kaikkien mieli kirkastui! Ne eläimetkin oli sitten ihan kivoja. Samalla paljastin, että yövytäänkin ensi yö iglussa ja tottakai ne luvatut sekä evätyt karkit matkassa!

Ja se iglu olikin ihana! Lapsille omat laatikkosängyt ja oma sauna, sijainti järven rannalla ja lumeton jääkin! Maa valkeana! Lunta, lunta! Yöksi oli luvattu 15 astetta pakkasta, joten varmaan kirkas taivas tulossa! Revontulia ja tähtiä… Elettiin toteutunutta unelmaa!

Hyllyllä istui kaksi naalia odottamassa, joten nähtiin sitten nekin jossain muodossa. Tuntui tosin rienaukselta asettaa ne sinne hintalaput kaulassa lapsiperheelle. Aloinkin ideoida, että majapaikat voisivat kierrättää pestyjä pehmoeläimiä lapsiperheiden huoneissa, niitä kun on kaikilla liikaa! Nämä kaksi jäivät kyllä Ranualle odottamaan seuraavia (hieman DNA:ta turkeissaan), mutta jos yhtään olisivat narisseet niiden perään ja itse olisin ollut riittävän väsynyt, niin tilanne saattaisi olla toinen.

Illalla luvassa olikin plussakeli ja lumimyräkkä. Lunta tuli ihan konkreettisesti tupaan kun oven avasi!  Onneksi meillä oli omat tähdet mukana yölampun muodossa ja katseltiin sitten niitä porukalla köllötellen iltamyöhään. Saunominen oli hieman riskaabelia niin lapsille kuin aikuisillekin, koska ahterilla kiukaan koskettaminen oli erittäin mahdollista. Näin ei onneksi käynyt. Parempi turvaton saunakin kuin ei saunaa ollenkaan vai miten se sanonta on?

Yö iglussa oli kokemuksena silti ihana, vaikka taivas ei edes rakoillut. Lasten mielestä oltaisiin voitua olla siellä ainakin seitsemän yötä, vaikka ilman lapsia olisin toivonut tuon yhdenkin yön viettävän – saavillinen shamppanjaa olisi täydellistänyt elämyksen. Ja vaikka taivaan tulet jäikin kokematta, niin aamulla pääsi tarpomaan tuoreessa lumessa, katkomaan jääpuikkoja ja tekemään lumiukkoja. Lasten riemua sai äiti seurata sisältä käsin villasukissa kahvia nauttien!

Tänä maailman aikana, kun potee huonoa omatuntoa pienistäkin tekemisistään sekä tekemättä jättämisestä, niin kynnys lähteä kotoaan mihinkään on suuri. Kun matkustelu sekä elämykset on nyt todella vähäisiä ja vietti olla poissa kotoa kuitenkin olemassa, niin nyt on hyvä tilaisuus kokea kotimaan tarjoamia mahdollisuuksia! Itselle se, että pääsee hetkeksi pois kotoa on se juttu. Sen ei välttämättä tarvitse olla kallista ja sosiaalista! Juttu on se, että palaa sieltä jostain omaan kotiin ja muistaa taas hetken kuinka se oma koti onkin nasta sekä helppo paikka olla.

Pikku Myytinmurtaja

Satunnaisesti työssäkäyvä Mullantuoksuinen kotiäiti ja tolkun ihminen. "miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun voi mennä sieltä missä sitä ei ole ollenkaan"