Kalaa väsymyskastikkeella lusikalla suoraan purkista ilman seksiä, kiitos

Kalaa väsymyskastikkeella lusikalla suoraan purkista ilman seksiä, kiitos
Kuva: Harris Vo
Gourmet-kalaa – ennen lasta

Tulen töistä kotiin viiden maissa. Aion laittaa uuniin juuri kaupasta hakemani lohen sekä peruna-porkkanamuusia. Ennen ruuanlaittoa siivoan keittiön tahrattomaksi, sillä mikään ei ole ikävämpää, kuin laittaa ruokaa sottaisessa keittössä. Sitten käsittelen potut ja porkkanat ja pistän ne kiehumaan. Imuroin nopsasti koko asunnon suit sait, sitten laitan lohen uuniin ja keksin, että voisin tehdä alkuruuaksi hulppean salaatin ja leipaista jälkiruuaksi puolukkapiirakan. Saan salaatin ja muusin valmiiksi, mutta piirakka jää puoleen väliin, kun lohi onkin jo valmista. Ei se haittaa! Ruuan jälkeen valmistan piirakan loppuun ja siivoan kaiken jälleen!

Salaattia jää yli runsaasti, sillä puoliso ei sitä taaskaan liiemmin syönyt. Nalkutan asiasta. Kuinka paljon helpommaksi voi kasvisten syönnin tehdä, kuin pilkkoa valmiiksi ja laittaa lautaselle! Pitäisikö se syöttää hänelle vai kenties pureskella valmiiksi! Pieni riita kehkeytyy, sillä en kuulemma ole hänen äitinsä, mutta selvitämme sen samalla, kun vaihdan petivaatteita, ripustan pyykit ja siivoan vessan. Ennen nukkumaanmenoa harrastamme hieman sovintoseksiä ja nukahdamme lusikassa. 

Kalaa suoraan purkista – vauva in da house

Puoliso tulee töistä kotiin viiden maissa, ja tuo mukanaan työpaikan lounasravintolasta kilon uuniseitä ja pottumuusia. Olen jälleen käyttänyt viisikuisen vauvamme päivätorkut väärin, ja pyykännyt ja siivonnut keittiön sen sijaan, että olisin nukkunut itsekin. Pilkon tomaattia ja kurkkua leikkuulaudalle, josta ne eivät päädy puolison lautaselle. En jaksa nalkuttaa. Muistutan vain, että jahka lapsemme ymmärtää ruokailuhetkien päälle, hänen tulee mallin vuoksi syödä myös vihannekset. Mies kuulemma tiedostaa tämän.

Nukutamme viisikuisen vauvan jälleen hyssyttämällä ja heijaamalla häntä tunnin, kunnes hän parkuu väsynyttä itkua itsensä uneen. Sitä ennen olen antanut hänelle tissiä jo kaksi kertaa, joten masu ainakin on ihan täynnä, mikä ei luultavasti helpota hänen oloaan. Kuukauden päästä neuvolatätimme mullistaa elämämme kysymällä yksinkertaisesti, olemmeko kokeilleet jättää vauvaa nukahtamaan itsekseen. Emme ole, mutta kokeilemme heti. Vauva toden totta nukahtaa parhaiten yksikseen! Alkaa uusi aikakausi. Illat vapautuvat kaksinkeskeiselle ajalle. Joskus katsomme leffan, mutta enimmäkseen minä siivoan vähän lisää, ja miehellä on nettipeli-ilta kavereiden kanssa. Seksistä jaksan hädin tuskin haaveilla, paikat eivät edes kestä vielä. Nukkumaan menemme eri aikaan, minä ennen puolisoa. Kun hän tulee sänkyyn, hän alkaa minulle kuitenkin isoksi lusikaksi.

Kalaa  väsymyksen keskellä – taaperon kanssa

Tulen töistä puoli viiden maissa. Jollei mieheni ole tyttäremme kanssa ehtinyt kokata, lyön kalapuikot uuniin ja teen muussin jauheesta. Puikkojen valmistumisen aikana lakaisen enimmät hiekat eteisen lattialta, kasaan kaikki tiskit yhteen nurkkaan ja kerään selkeästi likaiset vaatteet lattioilta pyykkiin ja vähän käytetyt kasvavaksi pinoksi keittiön tuolille. Jos mies on oikein väsynyt, hän saa mennä vartiksi omaan rauhaan, ja minä otan kopin lapsesta. Leikimme tai kiukuttelemme kunnes ruoka on valmis. Kun lautanen on jo muksun edessä huomaan, ettei siinä ole minkään sortin vihreää. Valmistan pakastevihanneksia mikrossa ja teen suurin piirtein tasajaon. Mies syö kaiken mallikkaasti mukisematta.

Lapsi nukahtaa tällä kertaa ilman ylimääräisiä nukutuskierroksia. Koko ilta omaa aikaa! Toisin sanoen kaksi tuntia, ennen kuin viimeistään täytyy olla nukkumassa. Kaksi kuukautta kestänyt viiden kondomin paketti tyhjeni reilu viikko sitten, eikä uusia ole taloon vieläkään tullut. Eipä sillä, että niitä jaksaisi käyttääkään. Mies istuu koneen ääressä eikä jaksa edes pelata kavereiden kanssa, minä makaan sohvalla puhelimen ja kaukosäätimen kanssa, selaan kanavia ja syön viimeistä Pätkis-patukkaani (ei kaupallinen yhteistyö), joka toimii iltapalan jälkiruokana. Menemme eri aikaan nukkumaan, mies ennen minua, sillä minä jään kirjoittamaan tätä juttua. Kun menen sänkyyn, hipsuttelen hetken hänen selkäänsä ennen kuin käännän kylkeni. Unisesti hän kääntyy ja ottaa minut lusikkaan.

Miss Marina

Olen yhden, toisinaan aika kolmeveemäisen, mutta enimmäkseen aivan ihanan taaperotytön maailman kärsivällisin, jaksavin ja hehkein äiti, sekä yhden, toisinaan aika veemäisen mutta enimmäkseen aivan ihanan aviopuolison maailman ymmärtäväisin, aikuismaisin, keskustelukykyisin ja hormoonimyrskyttömin vaimo. En koskaan marise turhasta, nalkuta, arvostele, kilahda, kiukuttele, romahda tai vertaile itseäni muihin. Koti on aina tiptop, ruoka priimaa ja karvakolmio ajeltu. Revi siitä.