Ruuhkavuosien vitsaus: ”Isän elämä on isän elämää, ja äidin elämä koko perheen elämää”

Ruuhkavuosien vitsaus: ”Isän elämä on isän elämää, ja äidin elämä koko perheen elämää”
Kuva: Sandy Millar

Kahden vanhemman perheessä isä on hyvin usein se, jolle on sallittua jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan lasten synnyttyä, kun taas äiti leimataan pysyvästi äidin rooliin, josta ei pääse irti kodin ulkopuolellakaan. Onko äidin elämä koko perheen elämää?

Kun aloin odottaa esikoistani, kävi melko nopeasti selväksi, että koska raskaus koskee minua, pääasiallinen vastuunkanto raskauden tuomista vaikutuksista elämään kuuluu minulle, huolimatta siitä, että odotin yhteistä lastamme. Kun tytär sitten syntyi, isä tietenkin tarvitsi omaa aikaa usein, sillä kävihän hän töissä ja auttoi minua hoitamaan vauvaa, minä taas sentään olin äitiysLOMALLA. Tämä kuvio vakiintui osaksi elämäämme, ja korostui lisää toisen tyttäremme synnyttyä. Minun harrastuksistani ja menoistani neuvoteltiin, mies ilmoitti parhaimmillaan puolta tuntia ennen, että lähtee iltarientoihin ja tulee aamuyöllä kotiin.

Tämä tarina tuntuu olevan tuttu useissa ruuhkavuosien suossa rämpivissä pikkulapsiperheissä. Äidin aika on kaikkien aikaa, äidin ajalla hoidetaan viikon kauppalistan suunnittelu ja/tai myös käydään kaupassa, hoidetaan perheen lääkäriaikojen varaukset sekä vastataan puheluihin koskien esimerkiksi kadonneita leluja tai kurarukkasia. Äidin oman ajan voi myös keskeyttää kesken, mikäli kotona koittaa kriisitilanne. Kun isällä on omaa aikaa, se on omaa aikaa, eikä isää silloin kuulu häiritä.

Mistä tällainen asettelu johtuu? Miksi äidin kuuluu olla jatkuvasti saatavilla ja tavoitettavissa? Jatkuvasti äidin roolissa, vähintään toisen roolin rinnalla. Isät siirtyvät luontevasti isän roolista työntekijän, joukkuetoverin, tai ystäväporukan jäsenen rooliin siinä silmänräpäyksessä, kun kodin ulko-ovi napsahtaa lukkoon heidän selkänsä takana. Miksi isän elämä on isän elämää, ja äidin elämä koko perheen elämää?

Yhteiskunta ja odotukset ovat jostain syystä rakentuneet niin, että äidillä on aina viimesijainen vastuunkantovelvoite lapsista, kodista, ja perheen yleisten asioiden sujuvuudesta. Äiti muistaa neuvolat ja vasu -ajat, sekä sen mitä niissä on viimeksi keskusteltu. Äiti tietää missä ovat helle- tai toppavaatteet sekä lempilelut. Äiti ei voi koskaan olla täysin vapaalla äidin roolista, äidin odotetaan aina olevan viimekädessä äiti. Huolimatta siitä, että päiväsaikaan olisi johdettavana iso, useiden kymmenien henkilöiden organisaatio, tai että vapaailtana olisi ihanaa olla ajattelematta mitään muuta kuin ystäviä ja hauskanpitoa. Äiti on aina äiti, huolimatta siitä minkä valeasun se lurjus yrittää päälleen pukea esimerkiksi työpäivän ajaksi.

Kuinka usein olette kuulleet, että pienten lasten isä kertoo lähtevänsä poikien kanssa viikon metsästysreissulle tai esimerkiksi mökkeilemään, ja olevansa melko tavoittamattomissa tuon ajan? Oletan että melko usein.

No, kuinka usein sitten olette kuulleet pienten lasten äidin lähteneen viikoksi etelänlomalle siemailemaan drinkkejä uima-altaalle, ja vielä säilyttävän puhelintaan hotellihuoneessa, jossa sitä käydään vilkaisemassa korkeintaan pari kertaa päivässä? Niinpä, minä en ole ainakaan kuullut tällaisesta hulluudesta kertaakaan.

En pura tässä katkeruuttani avioerosta tai yleistä vihaa miehiä kohtaan. Ei, olemme itseasiassa entisen puolisoni kanssa hyvissä väleissä, ja arvostan miehiä ja erityisesti isejä todella paljon. Kyseenalaistan vain normaaliksi muodostunutta ajatusmallia, jossa isän elämä on isän omaa, mutta äidin elämän oletetaan kuuluvan koko perheelle siinä vaiheessa, kun pieni solumytty alkaa kohdunpohjassa kehittyä. Entä jos yritetään pyrkiä tästä irti, ja annetaan äidinkin välillä olla äidin sijasta esimies, työntekijä, tanssiryhmän jäsen, ystävä, nainen tai ihan mitä vaan muuta?

Terveisin nimimerkki: Viikon loma kaikkien saavuttamattomissa jossakin tuntemattomalla saarella tulisi erittäin tarpeeseen.

Miia

Äiti, tyttöystävä, opiskelija, kirjoittaja, tytär, sisko, ystävä. Monta roolia, yhtä monta näkökulmaa elämään. Minua kuvaavia adjektiiveja ovat empaattinen, kekseliäs, innostuva ja avoin. Rakastan videopelejä, Frendit-sarjaa, tummaa kahvia kauramaidolla sekä irtokarkkeja.