Parisuhdeloma – miten se oikeasti meni

Parisuhdeloma – miten se oikeasti meni

Teksti Rouva Tirehtööri

Perheenpää päätti pitää kesälomastaan kaksi viikkoa syksyllä. Saisimme aikuisten lomaa viikon ja perhe-aikaa toisen viikon, koska Lisäosat olivat syyslomalla. Myönnetään, että odotin meidän kahden laatuaikaa kuin kuuta nousevaa. Vaikka olenkin “vain kotona”, niin tuntuu, että kuulumisten vaihtoonkin pitäisi varata aika. Arki tässä sirkuksessa on niin hektistä, että ryntäilen koko päivän yhdestä härdellistä toiseen ja harmillisesti huomaan, että koska jostain on välillä joustettava, on se valitettavan usein puolison huomioiminen mikä jää listan viimeiseksi. En ole elämässäni koskaan ollut näin kiireinen kuin nyt, hoitovapaalla.  

Niinpä järjestin kaksi kokonaista päivää – vain meille. Muutama kuukausi takaperin pyysin Mummia (Perheenpään äiti) muuttamaan meille sirkustyöläiseksi. Myin idean hauskana “elämät ja asunnot vaihtoon” -pakettiratkaisuna. Kuin ihmeenkaupalla, Mummi suostui.  

Aika kului silmitöntä vauhtia ja yhtäkkiä koittikin Se Tärkeä Päivä. Olin niin innoissani, että melkein pakahduin. Mutta mitä lähemmäs lähdön hetki tuli, sitä enemmän alkoi ahdistaa. Mitä tämä nyt on?! Tajusin, että olen Äiti. Läheisriippuvainen lapsistani ja kodistani. Suorittaja, joka kaipaa “edes hetkeksi ulos tästä kämpästä!” Mutta kun tämä tilaisuus oli hyppysissä, panikoin. Ymmärsin kyllä, että kaipasin vapautta ja omaa tilaa, aikataulutonta oloa ja aikuisten aikaa. Mutta samalla kaipasin Lisäosiani aivan kamalasti. Sydäntä puristi, enkä ollut vielä edes lähtenyt.  

Sitten auton ovi kolahti kiinni. Tässä me nyt olimme. Kaksin. Tai no, emme aivan. Pari saksalaista suurpaimenninta oli änkeytynyt rakkauslomalle mukaan. Hänen corgeutensa oli viety tasoiseensa hoitopaikkaan lellittäväksi. Muut karvahärvääjät jäivät Mummin vaivoiksi. Katsoin Perheenpäätä, joka painoi kaasua hymy korvissa ja silitti reittäni. Pistin silmät kiinni ja huokasin. Tämä oli oikeasti tarpeellinen irtiotto.  

Vaihdoimme siis koteja Mummin kanssa. Ei ihan hotelliloma, mutta vähän sinnepäin. Mummi oli laittanut eteisen pöydälle pullon kuohuvaa ja viinirypäleitä. Kortissa luki: “Nauttikaa!” Mietin, kuinka onnekkaita olimme. Meillä on ihana lähipiiri, joka mahdollistaa tällaisenkin onnenhetken. Otin puhelimen käteen ja ajattelin soittaa videopuhelun kotiin. Tulin onneksi järkiini ja laitoin puhelimen pois. Lisäosat ovat Mummin hoteissa ja Perheenpää on ansainnut jakamattoman huomioni. Yhteisestä sopimuksesta puhelimet jätettiin eteisen pöydälle, josta ne otettiin vasta seuraavana aamuna.  

Olin suunnitellut meille hienon ravintolaillan, kierroksen museossa ja päiväretken Aulangon upeissa maisemissa. Ajattelin, että ensimmäisenä lomapäivänä panostetaan hyvään ruokaan ja korkeakulttuuriin ja toisena ulkoiluun ja koirien treenaamiseen, kerrankin ilman kiirettä. Suunnitelma oli hyvä ja sille tasolle se jäikin.  

Ensimmäinen päivä kului kuin huomaamatta. Kävimme kaupassa ostamassa herkkuja ja aamupala-tarvikkeita. Perheenpää piti tiukasti kiinni sovitusta, yhtään päivällistä tai lounasta en saisi tehdä. Nyt oltiin lomalla.  Takaisin kämpille päästyämme, joimme sen pullon skumppaa ja käpertelimme sohvalla saman peiton alla katsellen hömppää telkkarista.  

Toisena päivänä yritin päästä takaisin suunnitelmaan kiinni ja patistin Perheenpään minun ja suurpaimentimien kanssa ulkoilemaan. Satoi kaatamalla. Kierrettiin läheinen pikkulampi ja kömmittiin kuuman suihkun kautta takaisin sohvalle viltin alle. Päivään ei sisältynyt myöskään museo-reissua saati ravintolaillallista. Suunnitelma muuttuikin joutenoloksi enkä voisi olla onnellisempi tästä valinnasta. Illalla soitimme kotiin nopeat kuulumiset ja haimme läheisestä thaimaalaisesta ravintolasta noutoruokaa. Loppuilta kului taas sohvalla tekemättä mitään. (Voi kuinka kauan siitä on kun olen viimeksi ollut tekemättä mitään!) Myönnän, että vähän myös katseltiin kuvia Lisäosista.. 

Meidän miniloma oli täydellinen! Meillä ei ollut stressiä eikä aikatauluja, ei pyykkivuoria eikä ruuanlaittoa. Olimme vain täysin toistemme saatavilla. Rehellisesti läsnä vain toisiamme varten. Vain kahdessa päivässä sain kerrytettyä mielettömän koti-ikävän mutta myös täydellisen irtioton. Ja kuinka onnekas olenkaan, kun minulla on tuollainen Perheenpää, joka lähtee kanssani sadan kilometrin päähän katsomaan kuvia Lisäosista. 

Rouva Tirehtööri

Rouva Tirehtööri

Olen pirskahteleva ja räiskyvä, kolmenkympin rajapyykin yli pari vuotta sitten kiukulla kammennut kolmen lapsen äiti. Elämäni keskipisteet ovat 11-vuotias Tytärlapsi, 8-vuotias Poika Poikanen ja 1,5-vuotias Raivotar. Lasteni ja mieheni, Perheenpään, lisäksi uusperhe-sirkukseni kokoonpanoon kuuluu sekalainen setti eläimiä; pari saksanpaimenkoiraa, corgi, kissa ja kaksi gerbiiliä. Elämässäni ovat hyvin vahvasti läsnä aikataulut, to do –listat, ahdistus ja kiukuttelu sekä toive seesteisestä ja rauhallisesta elämästä. Elämänhallintani on heikohkoa ja otteeni lipsuu vähän väliä. Onneksi olen jääräpäinen ja sinnikäs enkä ilmeisesti koskaan suostu menemään siitä mistä aita on matalin. Juuri kun joku osa-alue elämässäni alkaa sujumaan, keksin jotain uutta kivaa puuhaa tilalle.