Hymyllä vai banaanilla?

Hymyllä vai banaanilla?
Kuva: Blake Weyland

”Nuoret käyttäytyvä huonosti” muistan pähkinänkuoressa viisaan miehen sanoneen joskus.

Lasten kasvatuksesta neuvojen ottaminen on vaikeaa ja toisaalta niiden antaminen on turhaa ja epäreilua. Meidän arkeamme ei ole ketään ollut täällä elämässä eri juhlien, lähinnä syntymäpäivien vieton muutamaa tuntia enempää. Teemme kotona 16-18 tuntisia päiviä koko ajan, loput 6-8 tuntia olemme hälytysvalmiudessa vessahädän, mörköjen, painajaisten yms. syiden vuoksi. Ettei stressata ihan kaikkea, mitkä musertaa muiden elämän meillä tai kaupassa.

Antakaas kun selitän edeltävän. Vanhimmalla lapsista epäillään ADHD:tä ja autisminkirjon häiriötä ja suurella todennäköisyydellä kaikki meidän lapset ovat erityisherkkiä. Vaikkei kaikkea tarvitse diagnosoida, helpottaa virallisen ja terveydenhuollossa tehty arvio avun saamista virallisilta tahoilta. Vielä kun lähipiiri ja mm. kaupoissa ihmettelevät ymmärtäisivät, ettei kaikille ”Ei” ole vanhanliiton kasvatusniksi, vaan henkilökohtainen maailmanloppu ja loukkaantumisen syy. Terveydenhuollon ammattilaiset luovat askel kerrallaan käsityksen potilaan/asiakkaan tilanteesta ja tarpeista, sekä auttamisen muodoista ja mahdollisuuksista. Kaupassa kiukuttelua silmät pyöreinä tuijottavat eivät ehkä ymmärrä meidän tekevän nimenomaan myös oikein asioita, myös ammattilaisten mielestä. Elämme arkea kaupassa käynnin ulkopuolellakin.

Vieraus tai vanhemmuus ei tarkoita oikeutta neuvoa, eikä lapset ja nuoret ole pilalla tai edes pullamössöä jos ei osaisi käyttää rullattavaa lankapuhelinta, ei tiedä mikä on VHS, koittakaa itse ymmärtää lasten lyhenteitä! Meillä lapsi käytti äänitallennetta tekstin kirjoittamiseen, aluksi se tuntui laiskuudelta, mutta onhan se luovaa ongelmanratkaisuakin. Ja kyllä nuoret tietää aivan järkyttävän paljon asioista, joista me y-sukupolven (1980-1996) ei, tai me  enemmän kuin jotkut x-sukupolven (1964-1979 syntyneet) edustajat tietokoneista. Tai vettä kaivosta kantaneet enemmän kuin esi-isät. Kehitys kehittyy ja aika sitoo asioita, kasvatustakin. Muutenhan juostaisiin vieläkin salaman sytyttämien tulipalojen perässä kepit ojossa ja kiviä heitellen järviin ns. leipien kuvioiden toivossa veden pinnalla ja oltaisiin ”Ukatsaka ukatsuku”.

Kasvatus ei saisi nojata liikaa esikoulujen ja koulujen opettajien tai henkilökunnan varaan. Kasvatus on vanhempien hommaa, eikä 5 sekuntia tilannetta seuranneen ”Tomin” (nimi muutettu). Ettei siis tarvitse huudella vieraisiin kärryihin.

Alun siteerausta en muistanut aikalaisena, koska se oli itsensä Platonin toteamus. Ehkä kasvatuksen keppien ja porkkanoiden kurin tasot vaihtelevat sukupolvesta toiseen kiertomaisesti. Hellätään, kovennetaan, hellätään, kovennetaan. Tuskin Platonin ajan nuorison rike on puhuminen, juoksentelu, äänet, käyttäytyminen ollut.

Tarkistin:

– Mitä on tapahtumassa meidän nuorisollemme? He eivät kunnioita vanhempia ihmisiä, he rikkovat vanhempiensa käskyjä. He eivät piittaa laista. He mellakoivat kaduilla, kiihottuneina villeistä päähänpistoista. Heidän moraalinsa on rapistunut

(-Platon oli harmitellut)

Pliis for giv mii, mutta eikös 1970-luvullakin ollut mielenosoituksia ja muistelisin joidenkin niistäkin aktivisteista päässeen korkealle, ihan Arkadianmäelle asti, vaikka joillekin se ns. Qci-tolppa onkin.

”Ei lasten tarvitse olla hajuttomia ja mauttomia”, sanoi viisas ja kaunis nainen, joka makaa vierelläni öisin (terveisiä kotiin), eikä puututa toisten tekemisiin, tai tekemättä, sanomatta jättämisiin. Lastensuojelun tai muut heitteillejätön asiat ovat eri asia. Tulevilla vanhemmilla, nykyisillä lapsilla pitää olla myös oma tahto, eikä tehdä heistä alistuvia ja tahdottomia ”miten haluat”-kynnysmattoja. Muuten meillä on käsissämme muutaman sukupolven jälkeen ohimoa raapiva ö-sukupolvi ja silloin brutuksetkin kääntyvät haudoissaan.

Ruuhkavuodet tarjoavat osalle samaistumisen ja osittain myös vertaistuen ruuhkavuosien villissä viidakossa. Että olet Jane, Tarzan, tai Tom-apina, niin otathan liaanista kiinni, mutta ei silti tarvitse huudella. Monesti kuunnellut kaupassa olevan muilla vanhemmilla samoja lapsilleen selvitettäviä aiheita kuin meillä. Olen hymyillyt samaistumisen nimissä ja kokenut sympatiaa. Hakannut sieluni silmin rintaani, mutta ollut hiljaa. Ei ole pakko olla mikälie FY-sukupolven ”tomppeli”.

Ex-Brutus

Ex-Brutus

Kirjoittaminen on mulle terapeutti, kun ei ole vastaanottoa, nyrkkeilysäkki kun ärsyttää, mutta myös harrastus, josta nautin. Olen amatöörifilosofi. Fun-fact: Vaikka olisin kuinka Sanaseppo, en osaa aakkosjärjestystä vieläkään täydellisesti. Aina alusta; A, L.. eiku B, C..