Miten jakselet tänään? Lue vinkit voimavarojen lisäämiseen

Miten jakselet tänään? Lue vinkit voimavarojen lisäämiseen
Kuva: Mehrpouya H

Pinnaa kiristää, itkettää. Tulit taas korottaneeksi ääntä pienelle uhmaikäiselle, vaikkei pitänyt. Nyt harmittaa, halaat ja pyydät anteeksi. Yrität muistaa olevasi aikuinen, etkä alentua kinaamiseen talousjakkaran paikasta keittiössää. Vasta- argumentoijasi lähentelee tosiaan vasta kahta ikävuotta. Uhmailisi edes päivällä, mikä tarve sitä omaa tahtoaan on yöllä todistella? Miten muuten lapsi voi pimeässä tietää, että tutti on juuri väärän värinen?

Marssiessasi sadattaviidettäkymmenettätuhannetta kertaa kohti lastenhuonetta vedät henkeä, ennenkuin avaat oven ja kysyt mikä hätänä? ”Iskä keittää kahvit!” Tutti on hukassa. Pupu on hukassa. Peittokin on hukassa. Kasaillessasi lattialta pakettia kasaan mutiset itseksesi: ”Eii helvet…”. Jätät lauseen kesken, kun huomaat ajattelevasti ääneen, myöhäistä. Lapsonen kääntää tiukan tuijotuksen sinuun, ja täydentää lauseen loppuun: ”…ti”. Toivotat hyvät yöt, ja huoneen ulkopuolella itkettää. Tässäpä vasta loistoäiti! Ohimennen kimmahdat puolisollesi, että kahvin juonti loppuu tässä talossa tähän paikkaan, kerran se on syy miksei meillä lapsetkaan nuku! Menee pari minuuttia, ja taas itkettää. Eihän minun väsymykseni miehen vika ole. Ja samanlailla väsynyt hänkin. Työt, remontit ja kaikkea.

Se kuka väittää, ettei koskaan ole vanhempana väsynyt, valehtelee. Väsymys ei myöskään tee vanhemmasta huonoa ja epäonnistunutta. Ennemmän hyvinnä vanhempina näen ne, ketkä osaavat myöntää sen. Oletko muuten koskaan ajatellut, että henkinen jaksaminen vaikuttaa aika isolta osalta myös sihen, mitä kropallesi kuuluu? Jos mieli on maassa, on myös särkyjä ja kipuja enemmän. Ja ei, ne säryt eivät johdu pelkästä kolmenkympin rajapyykistä. Eivät edes takautuvasti, tai enteilevästi.

Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi kulkevat hyvin pitkälle käsi kädessä. Vähän niinkuin matkatessasi taaperon kanssa Prismassa käsi kädessä leluhyllyn ohi kohti kassoja. Matka ja määränpää on yhteinen, mutta kumpikin yrittää vetää toista salakavalasti mukanaan. Kun toinen jumittaa, ei toisenkaan matka ole kevyt.

Jaksamisen horjumiseen vanhempana on siis lukemattomia eri syitä. Niin paljon, että niitä on turha edes yrittää luetella, tai arvailla. Ne ovat jokaisen henkilökohtaisia, toisilla vakavampia, toisilla helpommin käsiteltäviä. Vanhemman tehtävä on kuitenkin kantaa niitä pieniä jalkoja, kun ne eivät enää jaksa kävellä. Entäpä kuka sitä vanhempaa sitten kantaa, kun vanhempi ei enää jaksa? Juuri niin.

Meidän hyvinvoinnillamme on suora vaikutus niihin pikkuisiimme. Tunnustan itsekin ajattelevani usein itseeni käytetystä ajasta ja rahasta, että ”Voisihan tämän käyttää hyödyllisemminkin.” Kuulostaako tutulta? Ei ehkä pitäisi ajatella. Jaksava vanhempi on hyvä vanhempi. Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin. Ei mitään ydinfysiikkaa, eikö niin? Ne pienet ihmisentaimet ovat tarkempia kuin uskommekaan, ja aistivat mielialojamme erittäin hyvin, vaikka niitä yrittäisimmekin peitellä.

Mitkä ovat sinun voimavarasi jaksamiseen? Istu hetkeksi alas, ja tuumaile hetki. Siinä tuumaillessasi, tässä alla pari vinkkiä jaksamiseen, ja voimavarojen lisäämiseen:

Työ

Töissä ahdistaa, ja jo seuraavan työpäivän ajatteleminen nostaa kierroksia ja itkettää. Toki huonot yöunet vaikeuttavat asiaa entisestään. Työhön liittyvä paha olo heijastuu kotielämään aina, vaikka eivät toisiinsa liittyisikään. Kaikki eivät valitettavasti voi työhönsä vaikuttaa, mutta voitko sinä? Onko mahdollista keskustella esimiehen, työterveyshuollon, tai muun tahon kanssa? Onko mahdoton ajatus, että pystyisit vaihtamaan työpaikkaa?

Tukiverkko

Kaikilla tämä ei valitettavasti ole laaja, mutta jo vertaisvanhemman kanssa jaetut kuulumiset ja kokemukset piristävät kummasti! Oletko itse kysynyt kaverivanhemmaltasi, että mitä hänelle kuuluu tänään? Voisitko kenties ottaa kaverisi lapsen hetkeksi teille leikkimään, että hän saisi omaa aikaa? Ehkä tämä toimisi seuraavalla kerralla toisinpäin?

Lapsivapaa

Oli kyse sitten ajasta täysin yksin, puolison kanssa, aikuisporukassa, tai oma harrastus. Se, kuka väittää ettei ikinä kaipaa omaa aikaa, valehtelee. Sitä kaipaavat kaikki, ja se on ihan okei! Päästessään joskus yökylään on myös lapsella hauskaa, eikä kotona vanhemmatkaan ehkä ole ihan yhtä kalkkiksia. Joten huono omatunto sikseen, kaikki tärvitsevat välillä lomaa. Tuskin kukaan sitä lomaa viikottain on itselleen ottamassa?

Muistitko syödä?

Tosiaan! Leivän otin aamukahvilla, ja sitten unohtui. Annoit lapsellesi D -vitamiinia, entäpä otitko itse? Se kahvikaan ei ihmeitä tee, jos ravintoaineita ei kropalle siunaannu tarpeeksi. Se jemmasuklaa siellä kaapissa on silti ansaittu, todellakin!

Sometauko

Aamen. Ruuhkavuosien sivuilla komeilee slogan: Meillä vanhemmilla on aivan riittävästi paineita ilman, että toiset vanhemmat luovat niitä meille. Samalla kun somessa näkee laajalti kiillotettua pintaa perhe- elämästä (ja kasaa tästä itselleen mojovat paineet ja epäonnistumisen tunteet), ovat aikuiset ihmiset, vanhemmat, myös häikäilemättömän ilkeitä toisilleen. Netin kautta on kaikki tehty helpommaksi, niin hyvässä kuin pahassa. Ei tee ollenkaan huonoa sulkea tätä kaikkea itseltään toviksi. Päinvastoin, saa paljon enemmän asioita tehdyksikin! Ja muista: Itsestään huolehtiva vanhempi ei ole huono vanhempi. Päin vastoin.

Uni

Tämä ei valitettavasti aina onnistu. Miltäs kuitenkin kuulostaisi, jos tässä härskisti hyödyntäisit joko tukiverkkoa tai lapsivapaata, ja ottaisit kunnon torkut?

Liikunta

Tässä ainakin itse asetan tavoitteet yleensä liian korkealle. Ei vaadita juoksulenkkiä tai kuntokuuria siltä istumalta. Oma kuntoilukauteni alkaa tunnetusti joka maanantai, ja loppuu tiistaina. Ei heti tarvitse tappaa motivaatiota asettamalla tavoitteita kuuhun, riittää vaikka lähikauppaan kävely/pyöräily auton sijasta.

Ja nyt. Ota kännykkä käteesi, ja varaa itsellesi hieroja. Olet todellakin sen ansainnut.

Jonna Sjögren

Jonna Sjögren

Kohta kolmekymppinen hoitoalan vuorotyöläinen. Valloittavan vauhtihirmun äiti, ikuisuusremoitsijan avopuoliso, sekä herkkyyttään sarkasmin taakse piilotteleva maailmantuskailija