Pakasteallas ja muita ruuhkavuosiäidin synttäriapuja

Pakasteallas ja muita ruuhkavuosiäidin synttäriapuja
Kuva: Fidel Fernando

Teksti Rouva Tirehtööri

Ensinnäkään en ole vieläkään varma, kumpi on parempi; älämölöä, kiljumista, tauotonta kikatusta ja sokerihumalaa kaksi tuntia kymmenen iloisen juhlijan toimesta vai kolme esiteinityttöä, toiminta sama, mutta aikaikkuna 24 tuntia.  

Tytärlapsi siis täytti 11 vuotta. Olin luvannut yökyläsynttärit ja ne hän sai. Kävin lauantaina Raivottaren päiväunien jälkeen noutamassa tytöt meille. Lupasin hakea pitsaa tai muuta noutoruokaa, mutta kaikki vaihtoehdot tuntuivat joko liian kalliilta tai vaikealta järjestää näppärästi ja nopeasti autosta käsin. Kunnes keksin! Ajoin kotimatkalla McDonald’sin drive in:n läpi ja tilasin 15 juustohampurilaista. Kolme kertaa vakuuteltuani tilauspönttöä, sain tilaukseni ja onnelliset lapset hihkuivat takapenkillä. Olin myös ostanut minidonitseja, joista kokosin vaahtokarkkien avulla kakun. Kakku ja donitsit, all in one. Tämäkin oli menestys.  

Tunnustan, että kuulun niihin suorittaja äiti-ihmisiin, jotka leipoa räpeltävät viikko ennen synttäreitä ja edellisen yön paniikissa. Kaikki pitää olla itsetehtyä ja täydellistä. Ja se juuri on se ongelma, en nimittäin ole leipuri. En edes apukokki. Niinpä joka vuosi menetän palasen järjestäni väkisin yrittämällä, koska rakastan lapsiani ja tämähän tietenkin on ainoa validi keino näyttää se.  

Tämä vuosi on ollut kaikella tavalla poikkeuksellinen. Koska ylipäätään isojen juhlien järjestäminen on tehty mahdottomaksi, enkä sano että välttämättä tämä olisi huono juttu, niin miksi pitää väkisin pinnistellä joka asian kanssa? Esiteinit olivat loputtoman tyytyväisiä kun ei tarvinnut sitä iänikuista kermakakkua pupeltaa vaan sai syödä sitä mistä oikeasti tykkää! Kaikki voitti. Ostin vielä sipsejä, kurkkua, porkkanaa, dippiä ja karkkia. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi kun en itku kurkussa pessyt lattialistoja ja ovien päällisiä. Nämä tietenkin ovat ensimmäiset asiat joita vieraat, varsinkin esiteini-ikäiset, tutkivat. Kerronpa ihmiskokeeni tulokset; eivät he tutki. Esiteinit marssivat Tytärlapsen huoneeseen, kävivät tasan kolme kertaa syömässä (hampparit ja donitsikakun , myöhemmin iltapalan ja seuraavana aamuna aamupalan) ja muutaman kerran vessassa. Nämä siivoamiseen uhratut tunnit olin hyvällä mielellä käyttänyt Lisäosien kanssa puuhailuun ja koirien treenaamiseen.  

Haluaisinkin tässä jakaa synninpäästön kaikille muille suorittajille: ei tarvitse. Saa käydä kaupan pakastealtaalla ja autokaistalla. Varsinkin esiteinit ovat vallan kiitollisia vieraita; heille riittää hyvä setti mässyä ja oma tila. Tässä vielä muutama tärppi, jonka avulla vietätte huikean hyvät synttärit, myös poikkeusoloissa: 

  1. Kysy mitä juhlien keskipiste itse toivoo esimerkiksi tarjoiluilta. Muutamia kohderyhmään kuuluvia seuranneena vastaus on monesti “En tiä” ja “ihan sama” mutta ei se kuitenkaan ole. Juustohampurilaiset olivat hitti! Jos lihansyönti on jo kynnyskysymys, vaihda liha kasvisversioon.  
  2. Keep it simple. Ei tarvitse näpertää otsasuoni pullottaen tuulihattuja ja kermakakkua, jos niitä ei syö kuin se isomummu, joka ei edes tule paikalle. 
  3. Anna tilaa. Esiteinit viihtyvät parhaiten omissa oloissaan, ja väkisin joukkoon sulloutuminen ahdistaa. 
  4. Käy välillä kyselemässä mikä meno, mutta älä tuppaudu.  
  5. Keksi yhteistä tekemistä, mutta ei liikaa. Sama kuin häiden kanssa; valmis ohjelma on ihan kiva, ettei tule liikaa vaivautuneita, hiljaisia hetkiä, mutta älä pakkaa ohjelmaa koko päiväksi, jotta vapaalle hengailulle jää varmasti tarpeeksi aikaa. 
  6. Rentoudu. Mieluummin hyvällä mielellä kuin nuttura turhan kireällä. 

Rouva Tirehtööri

Olen pirskahteleva ja räiskyvä, kolmenkympin rajapyykin yli pari vuotta sitten kiukulla kammennut kolmen lapsen äiti. Elämäni keskipisteet ovat 12v Tytärlapsi, 9v Poika Poikanen ja 2v Raivotar. Lasteni ja mieheni, Perheenpään, lisäksi uusperhe-sirkukseni kokoonpanoon kuuluu sekalainen setti eläimiä; pari saksanpaimenkoiraa, corgi, ja kissa. Elämässäni ovat hyvin vahvasti läsnä aikataulut, to do –listat, ahdistus ja kiukuttelu sekä toive seesteisestä ja rauhallisesta elämästä. Elämänhallintani on heikohkoa ja otteeni lipsuu vähän väliä. Onneksi olen jääräpäinen ja sinnikäs enkä ilmeisesti koskaan suostu menemään siitä mistä aita on matalin. Juuri kun joku osa-alue elämässäni alkaa sujumaan, keksin jotain uutta kivaa puuhaa tilalle.