Avoin kirje lääkeyhtiölle – Tapauskertomus lääkkeenannosta taaperolle

Avoin kirje lääkeyhtiölle – Tapauskertomus lääkkeenannosta taaperolle
Kuva: Dstudio Bcn

Hyvä lääkeyhtiö,

olen yhden pikkutaaperon äiti ja haluaisin kertoa kokemuksiani teille eräästä tekemästänne muutoksesta. Tuote, jota palaute koskee, on nestemäinen lasten kipulääke. Aiemmin lääkepakkauksessa on tullut mukana ruisku, jonka avulla lääkettä on ollut helppo sekä ottaa pullosta että antaa lapselle suuhun, mutta sittemmin ruisku on korvattu mittalusikalla. Lusikalla lääkkeen antaminen on varmasti näppärää silloin, kun lapsi on antajan kanssa yhteistyössä ja suostuvainen ottamaan lääkkeen.

Mutta – on olemassa myös toisenlaisia lääkkeenantotilanteita:

Taapero paahtaa päivän sata lasissa aamusta iltaan, eikä vanhempi yhtään osaa edes epäillä, että häntä ehkä särkisi johonkin. Iltavillin aikaan kyytiä saavat niin koira, ikkunaverhot kuin kaikki kodin irtaimistokin. Pari muksahdustakin tulee matkan varrella mutta vauhtia on niin paljon, ettei niitä ehdi edes itkeä. Ruoka maistuu ja lapsi on yhtä hymyä. Hän käy nukkumaan hyväntuulisena ja helposti. Sitten tulee yö, ja kaikki muuttuu.

Lapsi nukkuu kaksi tuntia, jonka jälkeen hän herää itkemään. Epäilet, että hampaita on varmaan taas tulossa, koska se on klassinen syy miksi lapsi ei nuku. Silittelet pienen uneen ja toivot, että kyllä se tästä. Menee 15 minuuttia ja taas itketään. Päätät antaa lääkettä.

Saat lääkkeen kaadettua mittalusikkaan (josta et muuten tiedä, että pitääkö se olla piri pinnassa vai riittääkö vähempikin), ja lähestyt sen kanssa hämärässä taaperon pinnasänkyä. Lapsi huutaa ja pakenee sängyn nurkkaan. Jos hän osaisi puhua, hän varmasti huutaisi että ”en ota”. Yrität sörkkiä lusikkaa lapsen suuta kohti. Hän huitoo käsillään ja lusikka lääkkeineen lentää sänkyyn. Taapero 1 – äiti 0.

Kaadat lisää lääkettä mittalusikkaan. Laitat lusikan yöpöydälle ja otat huutavan taaperon pois sängystä. Lapsi heittäytyy sylissä kaarelle ja jatkaa huutamista. Yrität ujuttaa lusikkaa kohti huutavaa suuta, lapsi puristaa huulet yhteen. Ruiskun päätä voisi sentään yrittää vähän ujuttaa huulen raosta sisään, mutta lusikalla taas samaa yrittäessä troppi on pian pitkin poikin lapsen pyjamaa. Taapero 2 – äiti 0.

Kaadat kolmannen satsin lääkettä lusikkaan. Lapsi huutaa lattialla ja pyytää ottamaan syliin. Otat lapsen syliin ja itku loppuu. Lapsi huomaa kädessäsi lääkelusikan, alkaa itkeä uudestaan ja samalla pyrkii pois sylistä. Hän saa rimpuiltua itsensä lattialle, ja rytäkässä sinä kippaat lusikallisen lääkettä päällesi. Taapero 3 – äiti 0.

Menetät hermosi mittalusikkaan. Nostat huutavan lapsen takaisin pinnasänkyyn ja haet lääkekaapista toisesta lasten kipulääkepaketista mittaruiskun. Otat lääkettä ruiskuun, lapsen syliin, ujutat ruiskun suuhun ja saat vihdoin lääkkeen annettua. Taapero 3 – äiti (vihdoin) 1. Bonuksena taapero on ottanut kivasti kierroksia lääke-episodista, ja saat hänet nukkumaan kaksi tuntia myöhemmin. Kun kaikki ovat nukkuneet yön huonosti, on viimeistään aamulla todellinen voittajafiilis, kun pääset siivoamaan tahmeita lääketahroja pois sieltä täältä makuuhuonetta.

Pari kertaa yllä kuvaillun skenaarion läpikäyneenä olen pohtinut, onkohan joku oikeasti sitä mieltä, että vaihdos mittaruiskusta mittalusikkaan on toimiva ja hyvä muutos. Oletteko kenties itse yrittänyt joskus antaa mittalusikalla lääkettä lapselle, joka ei sitä halua ottaa? Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne aiheesta, ja vaikka jotain kivoja vinkkejä, kuinka yllä kuvailemaani tilannetta voisi hoitaa toisella tavalla.

Mielenkiinnolla yhteydenottoanne odotellen,

Eveliina

Eveliina Pukarinen

Eveliina Pukarinen

Olen 31-vuotias autottoman perheen äiti. Perheeseeni kuuluu lisäkseni aviomies, taapero sekä Kaisa-koira. Viihdyn metsässä ja polkupyörän selässä, rakastan suunnittelua sekä tehtyjen suunnitelmien soveltamista.