Uusperheeseen syntyi uusi vauva – “Tilanne oli ihan kaoottinen”

Uusperheeseen syntyi uusi vauva – “Tilanne oli ihan kaoottinen”

Teksti Kristiina

Kristiina kertoo, miten vauvan syntymä uusperheeseen vaikutti esikoisen käyttäytymiseen ja miten siitä selvittiin.

Meillä ei oikeastaan ollut mitään hajua miten tuleva isosisko ottaisi vauvan vastaan. Koska tyttäreni Aamaa on erittäin tempperamenttinen ja pettymyksen tunteet ovat olleet suurempia, mitä pienet aivot vielä käsittelevät tiesimme, että mustasukkaisuus tulee varmasti olemaan suuri.

Aamaa oli 2v 9kk kun Maddie syntyi. Niin kauan hän oli saanut olla kummassakin kodissa huomion keskipisteenä. Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana huomasimme, että olimme arvioineet isosiskon mustasukkaisuuden määrän aivan alakanttiin. Kotona oli vauva, joka huusi melkein vuorokauden ympäri ja nukkui vain sylissä ja uhma-ikäinen, joka sai tunnissa ainakin kymmenen raivonpuuskaa, jolloin vaaravyöhykkeellä oli kaikki lähellä oleva.

Jossainvaiheessa koin olevani enemmän esikoisen nyrkkeilysäkki kuin äiti. Pelkäsimme vauvan puolesta, sillä suuttuessaan hän nakkeli tavaroita minne sattuun, löi ja potki. En voinut poistua edes vessaan yksin, koska aiemmin hän oli laittanut tyynyn vauvan pään päälle. Tilanne oli ihan kaaoottinen. Yritin antaa aikaani hänelle, yritin keskustella hänen kanssaan, yritimme pitää tutut rutiinit ennallaan.

Riitelimme miehen kanssa paljon. Yritin puolustaa tytärtäni, joka oli juuri paiskannut ovenkarmin täysiä naamaani, kun mies raivosi vieressä, ettei hänen käytöksensä ole normaalia enää. Totesin, että tilanne on vain uusi, kyllä hän tottuu kohta. En usko, että uskoin itsekään niitä sanoja. Yritin vain olla vahva, koska tiesin, että jonkun tässä perheessä nyt vain täytyy kestää. Kesä oli meille kaikille uutta ja erittäin vaikeaa.

Päätimme jossain kohtaa, että mies hoitaa pelkästään vauvan ja minä annan kaiken aikani esikoiselle. Päivät kuluivat leikkien Pipsa-talolla. Ajattelin, että leikin kautta voisin päästä Aamaan pään sisällä kamppaileviin tunteisiin. Niinpä rupesin ottamaan leikkiin mukaan koiravauvoja ja sisaruksia. Pian siinä leikissä rupesi näkymään esikoisen suusta kuultua vauvapossua ja koirasiskoa.

Pikkuhiljaa vähensin aikaani niin, että otin vauvaa syliin taas esikoisen nähden sekä kumpaakin syliin. Vauva rupesi enemmän ja enemmän olemaan mukana meidän touhuissa. Kun Maddie oli ylittänyt kolmen kuukauden iän, alkoi esikoinen näyttää ensimmäisiä merkkejä, että haluaisi auttaa siskon hoivaamisessa. Hän toi tuttia, jos sisko itki sekä kyseli mikä hätänä, jos sisko itki eikä tutti auttanut. Hänen lempipuuhaksi muodostui tuttipullon ravistaminen. “”Teen siskolle ruokaa” hän sanoo ja tanssii, nauraa ja ravistelee tuttipulloa samaan aikaan. Isosiskon alkujärkytyksen jälkeen asiat on ruvenneet menemään parempaan päin.

Tyttäreni on kasvanut isosiskon rooliin paremmin kuin ikinä oisin kuvitellut. Hän jaksaa olla tunteja lattialla Maddien kanssa, näyttää hänelle lelujaan, hän huolehtii, että siskollakin on lelu. Kun Maddie kääntyi ensimmäisen kerran selältä mahalleen kuului siskon sanat “hyvä sisko, sinä osaat”. Heidän suhteesta on tullut ainutlaatuisen tiivis ja tärkeä lyhyessä ajassa. Vaikka olen onnellinen tilanteesta, yllätyin, että kysymys tuli näin nopeasti “Miksi Maddie kotia ja minä isille” ja  “miksei Maddie mukaan” niihin vastaaminen 3-vuotiaalle on vaikeaa, koska hän on niin pieni. Olen vastannut tähän mennessä, koska sinun isäsi ei ole Maddien isä vaan Pete ja äiti ja Pete asuu yhdessä. En tiedä ymmärtääkö hän yhtään siitä, mutta en ole löytänyt oikeita sanoja. Lisäkysymyksiin saakka tämä saa riittää.

Joinakin viikonloppuina meillä vierailee yläkouluikäinen vieraileva tähti. On ollut myös ihana nähdä, miten hän on ottanut meidän vauvan vastaan. Hän haluaa pidellä Maddieta sylissä, naurattaa häntä eri keinoin ja pusuttelee häntä. Onneksi toisen välittämiseen ei tarvita sukulaissuhdetta.

Kesä sai minut uskomaan, että selviämme mistä vain, tiiminä.

Kristiina

Uusperhe-elämää viettävä kahden tytön äiti. Rakastan luonnossa liikkumista sekä yhteisiä pelihetkiä. Tykkään tehdä paljon itse, ottaen lapsetkin mukaan ja käytämme paljon kierrätysmateriaaleja askartelussa. Paras taitoni on unohtaa hetkeksi aikuisten murheet, maata lasten kanssa lattialla, miettien sottaisuuden sijaan sitä, miksei kattoon voisi maalata Pipsa possua.