Lapsetkin verkostoituvat

Lapsetkin verkostoituvat
Kuva: Janko Ferlič
Jaa tästä:

On tärkeää, että lapsilla on ystäviä. Mistä sitten löytää aika, voima ja viisaus näiden ystävyyssuhteiden hoivaamiseen?

Olen maailman huonoin ja laiskin mitä tulee lapsieni ystävyyssuhteiden ylläpitoon. Ensimmäinen askel kohti kehittymistä on sen myöntäminen. Viimeksi tänään tunnustin eskarin hiekkapihalla ryhmän aikuiselle, että en vain saa itsestäni irti järjestää villejä leikkitreffejä. Meille saa tulla, mutta logistiset haasteet jätän mielelläni kaverilapsen vanhemmille.

Arki-iltamme koostuvat käytännössä lapsien varhaiskasvatuksesta/esiopetuksesta noutamisesta, mahdollisesta kaupassa käynnistä, päivällisen valmistamisesta/syömisestä ja hups, on jo lähes aika siirtyä iltapalan ääreen. Viikonloppujen suhteen elän jatkuvassa ”tehdään jotain kivaa perheenä!” -harhassa. Päätyessämme kuudetta viikonloppua peräkkäin vaeltamaan Ideaparkin käytäviä voin vain todeta minulla olevan hauskaa, lapsilla ei. Lapsille reissun kohokohta on eurolla välkkymään saatava karuselli ja pehmis. Jiihaa.

Olen onnellisessa asemassa sen suhteen, että rakastan ystäviäni. He ovat myös rakastaneet puolisoitaan fyysisin tavoin lähes samaan aikaan kuin me olemme, ja näin ollen lisää rakastettavia tapauksia on ilmaantunut noin yhdeksän kuukauden kuluttua. Tämä on johtanut siihen tilanteeseen, että omalla kohdallani pelkästään ”lapsisynttäreiden” järjestäminen on vieras käsite. Miksi? No siksi, että minä haluan tavata näiden lapsien vanhemmat! Mikäli haluat säästää leivontakuluissa, etsi epämukavia lapsellisia aikuisia. Näissä tilanteissa lapsikavereiden tapaaminen tapahtuu luonnollisesti ilman syntymäpäiviä suurempia ponnisteluja.

Kuten alussa mainitsin, olen siis huono, laiska ja lisätään tähän adjektiivien kasaan vielä saamaton. Lapseni ovat sosiaalisia ja verkostoituvat LinkedIn gurujen tapaan uusien ystävien kanssa. Tästä syystä erinäisistä numeroista tulee puhelimeeni, milloin keneltäkin, kutsua leikkimään. Ja tämä on PARASTA! Elämässäni on yksi huoli vähemmän, koska minun ei tarvitse murehtia onko lapsellani ystäviä. Miten me vanhemmatkin saataisiin aktivoitumaan näiden verkostoitumisten ylläpidon kanssa?

Itse olen löytänyt vain yhden ratkaisun: ryhdistäytyminen. Asetin itselleni realistiset ja saavutettavat tavoitteet. Yksi kaverikäynti/kaveri kylään per kuukausi. Rohkeimmat sopivat yhden _arkikäynnin_ per kuukausi ja tämän lisäksi viikonloppuvierailun. Mikäli kuukausi sisältää kaverisynttäreitä kuittaa tämä yhden vierailun.

Ja onhan tässä myös se hyvä puoli, että samalla tulee tutustuttua lasten vanhempiin. Sieltä saattaa löytyä helmiä, jotka voi myöhemmin siirtää rakkaiden ystävien laariin.

Jaa tästä:
Nennivee

Nennivee

Tervetuloa myötäpohtimaan 36-vuotiaan Tampereen Kalevassa asuvan maailmantuskaa kroonisesti potevan, kahden lapsen äidin, hurmaavan puolison ja sisustamisesta innostuneen hassuttelevan hahmon arkea.