Äiti on hoitaja, mutta muuten menee ihan hyvin!

Äiti on hoitaja, mutta muuten menee ihan hyvin!

Äiti on hoitaja. Tämä lause kertoo aivan riittävästi, sillä se sisältää ne kaksi olennaista asiaa. Hoitaja, eli vuorotyö. Tärkeä, fyysinen ja henkinen työ, jolle jylläävä tautitilanne antaa vielä ihan ”pientä” lisäpotkua ahterille. Äiti, eli vanhempi. Toki voi olla kyse myös isästä, tai joissain tapauksissa molemmista. Meidän perheen tapauksessa on kyse nimenomaan äidistä. Meidän perheen vuorotyöläisellä on puoliso jakamassa arjen, kaikilla ei ole. Vuorotyötä tekevät yksinhuoltajat, olette kaikki mun sankareita! Vuorotyöhön, ja sen mukanaan tuomiin työaikoihin nähden on tiettyjä arvoja, jotka valitettavan paljon osuvat törmäyskurssille. Esimerkiksi sosiaalinen elämä, ja tietysti tärkein: perhe.

Perhe- elämä ja vuorotyö: Nämä kaksi kun sopivat yhteen aivan yhtä tasaisesti ja harmonisesti, kuin hiomapaperi sopii Lambin tilalle. Kun arjesta puuttuu se tietty viikkorutiini, ja epäsäännöllinen vuorokausirytmi sekoittaa unia, on jännitysnäytelmä valmis ihan ilman yhtään ylimääräistä kanavapakettia. Säikähdellen herääminen tulee hyvinkin tutuksi: paljonko kello on, ja missä minun PITI olla?! Vakiovaihtoehtoihin kuuluvat: töissä tai päiväkodilla. Noin 70% näistä arvailukerroista jompikumpi näistä vakiovaihtoehdoista on oikein. Lisätwistiä tuovat bonusvaihtoehdot, joita ovat esim. neuvolassa, lääkärissä, tai koulutuksessa. Tätä on ehkä hankala selittää niille, jotka eivät tiedä. Ihan oikeasti, saatat herättyäsi tuijottaa puhelintasi 10 minuuttia ilman pienintäkään käryä tämän päivän ohjelmasta. Ja ei, ei auta vaikka se olisi merkitty puhelimen kalenteriin, sillä et muista katsoa sinne. Et, vaikka sinne olisi merkittynä kaikki, aivan joka kerta.

Juhlapyhien ”lottoaminen” aloitetaan jo hyvissä ajoin, että pystyykö vuorotyövanhempi tänä vuonna osallistumaan, vai ei. Sama koskee myös lapsen harrastuksia, kevätjuhlia, esiintymisiä, ja syntymäpäiviä. Tulevia työvuorolistoja jännitetään, kuin lauantain lottonumeroita. Työvuorotoivehan ei siis tarkoita automaattisesti toteutunutta toivetta, ehei. Se on vain toive, joka kaiken järjen mukaan pitäisi työvuorolistan tekijän ottaa huomioon. Toive mikä toive, vähän niin kuin se lottovoittokin. Onneksi työvuorotoiveet toteutuvat sentään vähän paremmalla prosentilla. Onhan listantekijän homma toki välillä haastavaa, harvemmin kukaan toivoo jouluaattona iltavuoroa. Jos työvuorotoive toteutuu ja toivottu juhlapyhä on vapaa, suunnitellaan se huolellisesti. Pitäähän tästä harvinaisesta herkusta saada ottaa kaikki irti, todellakin! Loppupeleissä juhla- aterialla sukulaisseurueen kanssa kilistettyjen alkumaljojen jälkeen, saa puoliso kantaa tämän vuorotyön sankarin nukkumaan.

Vuorotyöläisen perheessä tuttuna terminä esiintyy myös ”ykkösvapaat”. Suomen kielellä ne tarkoittavat yhden päivän vapaita kahden työpätkän välissä, yleensä keskellä viikkoa. Työaikalain nojalla niihin yleensä jäädään iltavuorosta, ja ”vapaapäivän” jälkeen aloitetaan aamuvuorolla. Nämä ovat niitä päiviä, jolloin iltarukouksessa ylistetään esimerkiksi sellaisia keksintöjä, kuin Ryhmä Hau, värityskirjat, ja ruuan kotiinkuljetus. Tunne krapulaisesta olotilasta on vahvasti läsnä, vaikkei aikuisten kuperkeikkajuoma olisi ollutkaan elämässäsi läsnä viimeaikoina. Nämä ykkösvapaat menevät siis täysin työputkesta toipuessa, ja herätellessä itseään henkiin. Jos olet vanhempi, ykkösvapaita siivittää lisäksi myös syyllisyydentunne siitä, että haluaisit olla vielä enemmän lapsillesi läsnä. Jos vain jaksaisit. Kuulin joskus hieman väsähtäneeltä tutultani lausahduksen: ”Tänään sitten lapset leikitään kiviä”. Nämä ovat juuri niitä päiviä, kun ne kivileikit on pop.

Ykkösvapaat eivät myöskään ole ravitsemuksen riemuvoittoja. Idea pakasteranskalaisista on jo kulutettu kyllästymispisteeseen, eikä jylläävänä tautiaikana tee hyvää lounastaa muualla. Täten jaan teille selviytymiseni salaisuuden: Kun teet ruokaa, tee reilusti. Samaa ruokaa ei jaksa paria päivää kauempaa syödä, mutta valmiita aterioita voi pakastaa. Ykkösvapaat ja sairastupapäivät ovat juuri niitä päiviä, kun valmista ruokaa sulattaessa kiittelee itseään yli äyräiden. Ilmeisesti myös paikallisen pitseriayrittäjän palvelut ovat olleet käytössä tarpeeksi tiuhaan. Viimeksi puhelimitse tilaillessani kuului osoitteen jälkeen puhelimesta varmistus: Onko tämä se Simon ja Jonnan paikka? Jep, sehän se. Joulun alla meille kulkeutui myös kanta-asiakkaille suunnattu suklaarasia.

Pikkuvauva- aikana nautin siitä, että sain halutessani käydä välillä sunnuntaisin töissä. Se oli sitä omaa aikaa, jossa näki aikuisia ihmisiä, pääsi kodin ulkopuolelle, ja jäi pikkuisen rahaakin käteen. Nykyisin pohtii, että olisi puolensa myös luopua vuorolisistä, ja siirtyä päivätyöhön. Jaksaisin olla kotona parempi äiti, kun kaikki voimat eivät kuluisi siihen, että olet töissä skarppi, joustava ja ystävällinen. Kun kaiken energian valuttaa työpaikalle, ei kotona jaksa olla samanlailla läsnä ja tulee oltua kiukkuisempi. Vaakakupeilla on molemmilla puolensa. Omalta osalta tuntuu tällä hetkellä siltä, että haluaisin olla ennemmin hyvä äiti, kuin supertehokas ja joustava työntekijä. Onko molempia edes mahdollista valita?

Jonna Sjögren

Jonna Sjögren

Kohta kolmekymppinen hoitoalan vuorotyöläinen. Valloittavan vauhtihirmun äiti, ikuisuusremoitsijan avopuoliso, sekä herkkyyttään sarkasmin taakse piilotteleva maailmantuskailija