”Valehtelu ei kannata, sillä siitä jää yleensä kiinni. Ja jos valehtelet paljon, niin joku kerta, kun kerrot jotain joka on oikeasti totta, niin sinua ei ehkä uskota.” Näin sitä lapsille opetetaan. Mutta pitäisikö ensin katsoa peiliin?
Asiat, joista valehtelun taustalla on hyvä tarkoitus
Joulupukki, joulutontut, hammaskeijut… Niin, tieteellistä näyttöä näiden hahmojen olemassaolostahan ei ole. Mutta niistä valehtelemalla lapsemme saavat nauttia taianomaisesta lapsuudesta. Tosin joululoman jälkeen Vertti saattaa kyllä kovin ihmetellä joulupukin käytöksen reiluutta, kun kuulee että Pertti on saanut lahjaksi uusimman pleikkarin, rattikelkan, koodattavan robotin ja jättisuuren Minecraft-legon. Hän kun sai villasukat, suklaata, tarroja ja reunoista jo rispaantuneen Afrikan tähden.
”Äiti, miks tuo mies nojaa tohon liikennemerkkiin?” ”No… hän taitaa olla ihan tosi väsynyt.” Voisihan sitä toki selittää, että mies on juonut liikaa alkoholia, joka runsaasti nautittuna lamaa keskushermostoa ja täten horjuttaa tasapainoa. Ja sitten varautua sanakirjan kanssa runsaisiin lisäkysymyksiin.
Asiat, joista valehtelun jälkeen kaduttaa ihan tosi paljon
”Jos et nyt jo lopeta tuota huutamista niin kävelen ovesta ulos!”
Joskus olen kyllä tosi pahalla hetkellä käynytkin viileässä ulkoilmassa hengittelemässä ja palannut sitten takaisin sisälle hieman rauhallisempana, mutta harmittaa että hylkäämisellä pitää edes uhkailla. Uskon, että lapseni silti tietävät, etten ikinä voisi oikeasti jättää heitä vaikka he kuinka kiukuttelisivat.
”Jos vielä temppuilet pöydässä, en lue sinulle iltasatua!”
Tällaiset valheet olen onneksi jättänyt pois jo aikaa sitten. Ei ole mitenkään loogista, että jos ruokapöydässä häiritsee muiden ruokarauhaa, jää rangaistuksena iltasatu pois. Loogisempaa on pöydästä poistaminen hetkeksi, koska sen voi myös välittömästi toteuttaa. Iltasatuun mennessä on lapsi jo ehtinyt unohtaa mitä ruokapöydässä tapahtui. Eivätkä rangaistukset oikeastaan opeta lapselle mitään (muuta kuin häpeää). Mutta olkaamme armollisia: vanhemmaksi kasvaa pikkuhiljaa ja usein erehdysten kautta.
Asiat, joista tulee valehdeltua lähes automaattisesti sen kummempia ajattelematta
”Äiti, mitä sä syöt? Syötkö sä suklaata?” ”Ei, kun.. ruisleipää.”
”Äiti, miks tuijotat vaan sitä puhelinta?” ”Öö, äiti lukee tässä vähän vielä tärkeitä juttuja, kuten uutisia.”
Asiat, joista valehtelu ei aina onnistu edes lapselle
”Äiti, mitä sä syöt? Syötkö sä suklaata?” ”Ei, kun.. ruisleipää.” Lapsi tulee lähemmäs. ”No miksi sä sitten haiset ihan suklaalle?”
Ei vielä kommentteja