Päiväkirjamerkintöjä vuodelta 2020

Päiväkirjamerkintöjä vuodelta 2020

Rakas päiväkirja

Olipahan melkoista rallia mennyt vuosi 2020. Lentävä lähtö vuoteen ja sen jälkeen onkin oltu enemmän tai vähemmän erikoistilanteessa jatkuvasti. Vuoteen on mahtunut yksi, jos toinenkin tilanne, jota ei ole tullut aiemmin vastaan. Tikkuja nenässä, maskeja naamalla, karanteeneja. Kokemuksina ihanan avartavia, jos ei muuta.

Selailin vuoden lopulla pinkkiä muistikirjaani ja tässä muutamia highlighteja vuodesta 2020.

3.1.2020

”Vau mikä startti uuteen vuoteen. Shamppanjaa ja vaahtokarkkeja. Muutama päivä töitä vielä verokortilla ja sitten alkaa uusi elämä! Huikee fiilis. Jotenkin tuntuu siltä, että tästä vuodesta tulee paras ikinä. Best evö. Runosuoni kukkii ja keikkaa pukkaa. Mikä voisi mennä pieleen? Tyttären kanssa onnellisia hetkiä ja ilo on pinnassa. Olet rakas. Yläfemma itsensä kanssa. Hih, aina yhtä hauskaa ja voimaannuttavaa. Eye of the tiger soi taustalla ja tekee mieli taas heittää pari yläkoukkua. Ole paras versio itsestäsi!”

29.3.2020

”Mitähän helvettiä tässä just on tapahtunut? Onko maailma liekeissä? Rajat kiinni, Uusimaa eristyksissä, tikkuja nenässä, neljän seinän sisällä. Hommat luisuneet alamäkeen ja aika rivakasti. On tainnut käsijarru hajota tästä kyydistä. Varsinainen vapaapudotus. Kauhee paniikki, riittääkö vessapaperi. Makaroni oli loppu kaupasta. Kriisi. Saakeli joku yski tänään kaupassa. Maastouduin heti kuin armeijan metsäleirillä. Parempaan suojaan! Ihmiset kyräilevät toisiaan, vuotaako ton nenä tai punoittaako silmät. Jännä nähdä mitähän tässä vielä eteen tulee. 80 vuotta sitten sotilaat taistelivat rintamalla, meidän pitää pysyä kotona ja katsoa Netflixia. C’mon, me pystytään tähän! Fistpumpit ilmassa.”

Korona-aikana on ollut aikaa uusille leikeille.

5.7.2020

”Ai mikä korona. Kaupungilla jengi painaa kuin viimeistä päivää. Turvavälit terassilla, yeah right. Kello 21 kesäiltana, se on kuin moukarihäkki ja eritteet lentelee pitkin poikin. Noh, kerrankos sitä ja jos vaan vähän, niin eihän se haittaa. Kyllähän tässä itelläkin välillä menojalka vipattaa, mutta jäitä hattuun nyt. Ehkä tää tästä. Raparperisidukka partsilla kesäillassa. Siistejä kesäretkiä lapsen kanssa, paljon nähtävää omassakin kaupungissa, kun oikein katsoo. Mahtava koronakesä menossa lapsen kanssa. Lintsi taitaa jäädä tänä vuonna välistä. Toinen aalto ei taida Suomeen tulla. Se pysähtyy Ruotsiin. Tsemppituijotus peilistä.”

Kyllä se kesä vaan on ihmisen parasta aikaa.

29.9.2020

”Karanteeni altistuneena, päivä 9 yhdessä lapsen kanssa. Ai terve. Neljän minuutin välein pitää keksiä jotain uutta virikettä. Kyllä vähemmästäkin sipuli menee jumiin ja alkaa jomottaa ohimoita. Nooh, loppusuoralla ja vielä ollaan ainakin jotenkin henkisesti oikealla puolella. Kovaa paskaa. Noh, mikäs tuossa nyt vaan kotona köllötellä kaveri kysyi. Aivan. Koita ite ja tule sitten keulimaan. Luhistut kolmessa. Hyvä puoli, ei koronaa. I’m a superman.”

Parveke oli karanteeniajan pelastus.

27.12.2020

”Joulu tuli ja meni. Joulua edeltävä aika ja aatto oli mahtava lapsen kanssa. Tonttuja, hyvää ruokaa, läheisyyttä ja paketteja. Joulupäivästä alkaen lapsi äidillä. Pieni romahdus. Rauhassa hengittämistä ja lepäilyä. Tänään hei Pendolinolla Suomen Turkuun. Hiljanen juna, maski naamalla koko matkan. Kauhee naamahiki. Turku on täynnä tunnetta ja historiaa. Mikähän siellä sitten odottaa? Se jääkin sitten nähtäväksi ensi vuoden merkintöihin.

Joulun jälkeen on hyvä ponnistaa kohti uutta vuotta.

Jussi

Kovaa vauhtia kohti 40 ikävuotta kiihdyttävä lapsekkaan ja vilkkaan mielikuvituksen omaava vuoroviikkoisä, jolla arjen palapeli koostuu monesta osasta. Toisella viikolla täyden intensiteetin lapsiarkea soppakauhan varressa, pyykkivuoren keskellä. Toisella taas jotain ihan muuta. Kahden arjen jatkuvaa yhteensovittamista ja aikatauluttamista, josta ei muuttuvia tilanteita puutu.