Lantiopohjalihakset puhuvat suunsa puhtaaksi

Lantiopohjalihakset puhuvat suunsa puhtaaksi
Kuva: Marvin Meyer

Työuupumuksesta ja työnohjauksen puutteesta kärsivät lantionpohjalihakset kertovat, miten raskaus-niminen projekti noin niinkuin heidän mielestään meni.

Arvon työnantaja ja työpanoksemme omistaja. Haluamme mitä kohteliaimmin kirjelmöidä täältä alapääjaostosta työkokemuksistamme viimeksi kuluneiden noin kolmen vuoden ajalta, sillä työympäristömme ja työmme vaatimukset ovat tuona ajanjaksona kokeneet melkoisia muutoksia.

Kolmisen vuotta sitten kohtu tiesi kertoa, että nyt aletaan likat hommiin, sillä tämä työpaikka alkaa työstämään niin isoa projektia, että työtä riittää ihan jokaiselle hiustupesta aina varpaankynteen saakka. Olimme innoissamme! Aivoilta saimme tiedon, että me itse asiassa olisimme tässä raskaudeksi kutsutussa projektissa todella tärkeässä roolissa. Meihin olisi pitänyt kuulemma panostaa yhdeksän kuukauden ajan oikein urakalla, mutta jos totta puhutaan, koimme hienoisen pettymyksen. Resursseja ei tullut lisää, vaikka työmme muuttui vaativammaksi.

Työuupumuksen taustatekijät

Urakan aikana meidän kaikkien työskentelytilat kävivät ahtaiksi, mutta ennen kaikkea virtsarakko oli kovan paineen alla. Se näkyi hyvin paljon myös meidän työssämme, kun yritimme paikata rakon toimintaa miten parhaaksi taisimme, ettei tapahtuisi mitään hallitsemattomia ulostuloja. Loppua kohden paine alkoi tuntua myös meidän harteillamme, ja jouduimme melkoisesti venymään. Kun viikko projektin deadlinen jälkeen lopputuotos piti pusertaa ulos, oli tämä suoraan sanottuna melkoinen shokki. Emme olleet valmistautuneet niin tiiviiseen, rankkaan ja pitkään työrupeamaan. Ajauduimme työuupumukseen.

Olisimme tarvinneet rauhallista kuntoutusta ja aivotkin kertoivat, että tämä olisi kyllä ollut oikeutemme. Sen sijaan meistä tuntui, kuin olisimme olleet osittain lomautuksella tuotannollis-taloudellisista syistä ilman riittäviä perusteita, eikä meillä ollut voimia selviytyä arkisesta työstämme. Jouduimme useasti kiusalliseen tilanteeseen, kun aivastuksen, naurahduksen tai juoksuun pyrähdyksen seurauksena emme pystyneet suoriutumaan meille annetusta tehtävästä! 

Yhteistyöongelmia muiden alapääjaostojen kanssa

Teemme paljon yhteistyötä eri kanssa, mikä korostui viimeisessä projektissa ja sen jälkimainingeissa erittäin selkeästi. Tässä yhteydessä haluaisimme raportoida työkaverimme toiminnasta, nimittäin virtsarakko vaikeutti työtämme entisestään päästämällä pissalirauksia virtsatiehyeisiin senkin jälkeen, kun se oli juuri käyty tyhjentämässä. Mielestämme tämä oli epäammattimaista toimintaa.

Kaiken lisäksi satunnaiset yrityksesi harjoittaa yhdyntää tekivät olomme erittäin tukalaksi, saman totesi sukupuolielinyksikkö. Emme olleet valmistautuneet, minkä lienet huomannut itsekin. Myös välilihan toisella puolella oltiin tyytymättömiä meidän työotteeseemme. Et kuulemma reagoinut takapuolijaoston antamiin signaaleihin valmiista tuotoksesta, minkä johdosta sinulla oli viestit viimein ymmärrettyäsi noin 6 minuuttia aikaa suoriutua vastaanottolaiturille pudottamaan tavara. Et tainnut tietää, miten tärkeää työmme on myös sillä osastolla?

Työnohjauksesta apua ongelmiin

Olimme enemmän kuin tyytyväisiä, kun puolitoista vuotta työuupumukseen johtaneen työrupeaman jälkeen hankit meille työergonomiaa parantavaa työnohjausta eräänlaisen kuulan muodossa. Kolmisen kuukautta saimme säännöllisesti ja sopivissa määrin juuri oikeanlaista kuntouttavaa toimintaa, minkä ansiosta virtsarakonkin virhetoiminnot saimme kuriin vain omaa työotettamme tiukentamalla. Pitkätkin juoksumatkat alkoivat vähitellen sujua  ilman kiusallisia, hallitsemattomia tilanteita. Se oli mahtavaa aikaa, ja haluamme osoittaa kiitollisuutemme.

Nyt aikaa on jälleen kulunut, eikä kuulaa ole näkynyt. Satunnaiset työnohjaukset ilman kuulaa ovat olleet mukava, mutta täysin riittämätön tuki arkirutiiniimme. Työmme on jälleen on alkanut vaikeutua, ja “lirauksia” sattuu huolestuttavasti lisääntyvissä määrin.

Arvon työnantaja, onko odotettavissa lisää lomautuksia, vai ollaanko jaostoamme ajamassa kokonaan alas? Onko jatkossa odotettavissa lisää ikäviä tapauksia, joissa suuri määrä pissaa pääsee ohitsemme kesken juoksun, ja sitten kävelemme loppumatkan kotiin? Aivot kertoivat, että se on hyvin, hyvin ikävä ja kiusallinen kokemus myös sinulle. Mutta mitä me voisimme tehdä, kun resurssejamme näin on leikattu? Toivoisimme säännöllisen työnohjauksen takaisin arkisen rutiinimme ja koko työyhteisön hyvinvoinnin tueksi. 

Parahin ja kunnioittavin terveisin,

Lantiopohjalihasjaosto

Miss Marina

Olen yhden, toisinaan aika kolmeveemäisen, mutta enimmäkseen aivan ihanan taaperotytön maailman kärsivällisin, jaksavin ja hehkein äiti, sekä yhden, toisinaan aika veemäisen mutta enimmäkseen aivan ihanan aviopuolison maailman ymmärtäväisin, aikuismaisin, keskustelukykyisin ja hormoonimyrskyttömin vaimo. En koskaan marise turhasta, nalkuta, arvostele, kilahda, kiukuttele, romahda tai vertaile itseäni muihin. Koti on aina tiptop, ruoka priimaa ja karvakolmio ajeltu. Revi siitä.