Perheen yhteisharrastuksena remontti: “Lähdettäisiinkö perheen kanssa Puuhamaahan, vai ostettaisiinko kattopaneelit?”

Perheen yhteisharrastuksena remontti: “Lähdettäisiinkö perheen kanssa Puuhamaahan, vai ostettaisiinko kattopaneelit?”

Työ, parisuhde, ja pieni lapsi. Molemmat vanhemmat ovat kiintyneitä omiin harrastuksiinsa, ja ovat siitä onnellisessa asemassa, että molemmilla on siihen mahdollisuus. Toisen vanhemman vuorotyö verottaa niin perheen yhteistä aikaa kuin parisuhdeaikaa. Se on kuitenkin kestettävissä. Mitä arjesta enää oikeastaan voisikaan puuttua? No kunnon remontti tietenkin! Tai joskus voi käydä myös niin, että ensin on remontti, ja perhe rakentuu sen ympärille. Vähän niin kuin meillä kävi.

Kuvitelkaapa. Tuore, ihana parisuhde. Toisella osapuolella omakotitalo, juuri täydellinen perhehaaveita varten. Ja mikä parasta: Perhehaaveet kohtaavat täydellisesti tämän puolisokandidaatin kanssa! Joku kliseitä rakastava voisi päästää teatraalisen huokauksen ja todeta siirappia tihkuvalla äänellä, että ”match made in heaven”. Noh, sitä sitä matchia varjostaa vain yksi oleellinen pieni seikka. Nimittäin välikatosta sataa viemärivesiä alakertaan. Saattaahan se vähän raaputtaa naarmuille niitä ruusunpunaisia laseja. ”Vähän”. Arttu Wiskarin hittibiisikin sai käden käänteessä uudet lyriikat: Itse laulelen automatkoilla ”Sirpaa” paljon mieluummin sanoilla: Simon kanssa Kouvolaan muutettiin…

Koko remonttihan tehdään tietenkin itse. Ainakin melkein. Etenkin se purkaminen! Puretaan kaikki pois, ja varuiksi vielä vähän päälle! Suuret ovat unelmat perhe- elämän suhteen, miksei siis myös remontin kanssa. Vesivahingon takia joudutaan avaamaan asunnosta puolet, joten eiköhän laiteta samantien kaikki! Putket tottakai, ja lämmitysjärjestelmä! Putkia ja maalämpökaivoa varten joudutaan pihalla kaivamaan, eli myös piha menee uusiksi. Katto tihkuttaa, se täytyy korjata. Lisää huoneita, puretaan yläkerrasta kylmän tilan väliseinät pois. Lisää huoneita myös alakertaan, joka ollut varastotilaa. Siinä vaiheessa, kun ahkerampi puolisoni ehdotti myös ruokailuhuoneen välikaton purkamista saadakseen huoneesta täyskorkean, löin jarrua. Nyt jo pintoja kiinni päin, pliis. Hitaasti mutta varmasti kaikki kuitenkin eteni. Päivät olivat superpitkiä, töiden jälkeen ahkeroimaan, väliaikaisasunnolle oli matkaa ajella nukkumaan. Siitä kuitenkin selvittiin, jotenkin. Loppujenlopuksi niin hyvin, että yksi asuinkerros oli lähes valmis, ja pääsimme muuttamaan yhteen osoitteeseen. Ja oli syytäkin. Vauva syntyisi neljän kuukauden päästä.

Vauvavuotena remontoimisesta en osaa kertoa yhtään mitään. En antaa ainuttakaan vinkkiä, niksiä tai yhtään mitään muutakaan. Kumpikaan ei nimittäin muista siitä yhtään mitään. Jäljistä päätellen ei sinä aikana myöskään kummemmin edistynyt. Alkuperäinen tavoite oli, että lapsen syntyessä olisi myös alakerta valmis. Nyt, tänä armonvuonna 2020 valmistui vihdoin myös alakertamme. Juuri samoihin aikoihin, kun poikamme täytti kaksi vuotta.

Lapsen ollessa vauva remontti eteni lähinnä sitä mukaa miten lapsi oppi liikkumaan. Joka puolelle ilmestyi portteja, ovia, ja esteitä. Alusta pitäen työkalut kiinnostivat omia leluja enemmän, tietenkin! Hetken pientä ”Apupoika- Anteroa” hidastikin vaneriportiin rakennettu työkaluseinä, jossa oli hakoja, lukkoja, ketjuja, nupikoita ja nappuloita. Tajuttuaan, ettei kyseisistä hilavitkuttimista suurempia tapahdu, on iskän auttaminen kiinnostanut entistä enemmän. Nyt kun portit eivät enää pidättele, ja joka samperin lukon osaa pikkumies avata, on remontti taas edennyt reippaammin. Kaksi tuntia tehokasta työaikaa työpäivän ja lapsen nukkumaan käynnin välissä. Poika osaakin vastata kaikkiin kysymyksiin isästään vakiovastauksilla. ”Iskä tekee hommia”, ”iskä korjaa”, ”iskä poraa”, ”rikki on saatana” ja ”voi jumankauta”.

Perhe, parisuhde, työ, vapaa- aika, uni, omat harrastukset, raha, remontti… Kaikessa massiivisuudessaan taitaa meidän kodissa tuo jälkimmäinen näytellä suurinta osaa, ihan vaan kierolla tavalla ohjailemalla noita muita ja niissä jaksamista. Oma remonttimme kun on laajuudeltaan sitä luokkaa, ettei juuri Inno -ohjelman Markolle ole töitä. Huilaisiko, vai jatkaisiko yhden huoneen loppuun? Jos nyt ostetaan lattialaatat, joudutaan kyllä siirtämään yksi lasku ensikuulle. Käviskö aiemmin nukkumaan, vai jatkaisiko hommia? Ei olisi paljoa enää jäljellä! Lähdettäisiinkö perheen kanssa Puuhamaahan, vai ostettaisiinko kattopaneelit? Kuinka valvotun yön, ja rankan työpäivän jälkeen saat annettua aikaa lapselle ilman, että nukahdat leikkihuoneen lattialle?

Kaupan kassajonossa puhelimeen puhuva herrasmies kertoi suurieleisesti, kuinka oli aivan totaalisen romuna jouduttuaan maalaamaan töiden jälkeen kokonaisen huoneen! Ohjasin puhisevan, ja hammasta purevan puolisoni ystävällisesti toiseen jonoon. Kaikessa remonttihulluudessaan päivääkään en tästä sirkuksesta vaihtaisi pois! No läppä oli, ihan todellakin vaihtaisin! Lopputulosta en vaihtaisi. Se lopputulos on nimittäin ollut kaiken sen stressin ja sekoilun arvoista. Vielä olisi yläkerta jäljellä. Kuinkahan se onnistuisi, jos jossain vaiheessa lapsia olisikin kaksi?

Jonna Sjögren

Jonna Sjögren

Kohta kolmekymppinen hoitoalan vuorotyöläinen. Valloittavan vauhtihirmun äiti, ikuisuusremoitsijan avopuoliso, sekä herkkyyttään sarkasmin taakse piilotteleva maailmantuskailija