Päivä, josta mieheni yllättäen selviytyi hengissä

Päivä, josta mieheni yllättäen selviytyi hengissä
Kuva: Kelli McClintock

Mieheni on ollut lasten kanssa lomalla parin viikon ajan samalla kun itse olen ollut töissä. Parin ensimmäisen päivän ajan mies siisti taloa lasten jäljiltä ja siivosi hieman muutenkin, varmaankin vain yksinkertaisesti mahdollisten seuraamuksien pelosta. Sitten hän selvästikin alkoi tuntea olonsa liian mukavaksi ja päästi kaiken retuperälle.

Etäisesti lounasta muistuttavan tekeleen jäännökset olivat kaikessa komeudessaan edelleen ympäri keittiötä. Lasten selvästikin hyvin luovat leikit olivat levinneet ympäri taloa. Joka paikassa näytti siltä kuin kaksi viikkoa kestävät teknoreivit olisivat loppuneet viisi minuuttia aikaisemmin. Imuri oli ovelasti maastoutunut lattiaan ulottuvien ikkunaverhojen taakse. En usko, että miehen hyväkäs edes tietää mitä mopilla tehdään. Tiskikone, joka pistää sopimuksen irti epäsäännöllisen säännöllisesti, on tällä hetkellä toimintakuntoinen, mutta ukko selvästikin pelkää käyttää sitä hajoamisen pelossa. Harmi ettei käsin tiskaaminen ole käynyt mielessäkään.

Kotiin tullessani ketutusmittari iskeytyi saman tien tappiin saakka, slatti otsassa kasvoi parin metrin verran ja hetken aikaa teki mieli kääntyä sanaakaan sanomatta kannoillani ja palata takaisin töihin. Samassa vastaan juoksi, ylläripylläri, alaston tyttäreni, joka oli toteuttanut taiteellista puoltaan joko vesivärien tai minun meikkieni kanssa. Tyttö seurasi minua vessaan, joka tietysti näytti vähintäänkin mielenkiintoiselta, ja aloitti konekivääritahtiin pulpattamisen.

Siinä sitten kävikin ilmi miksi kämppä näytti siltä miltä näytti. Lomalaiset olivat aloittaneet aamunsa rennosti piirrettyjä ja hidasta aamupalaa nauttien, jonka jälkeen olivat vetäneet kamppeet niskaan ja painuneet pulkkamäkeen. Sattumoisin Etelä-Suomi oli juuri sinä kyseisenä päivänä saanut ensimmäisen kestävän lumipeitteensä. Tyttö talutti minut kädestä pitäen kylppäriin, jossa hän innosta puhkuen näytti kuivumassa olevat vaatteensa ja selitti samalla sanatarkasti kuinka KAIKKI vaatteet kalsareita myöten olivat kastuneet mäessä. He olivat olleet pulkkailemassa monta tuntia.

Tyttö jatkoi pulpatustaan varmaan puoli tuntia yhteen soittoon. Kuuntelin lapsen innokasta selitystä samalla, kun aloin palauttaa taloa normaaliin boheemiin järjestykseensä ja kommentoin välillä lapsen kertomusta siitä miten hän oli pulkallaan päätynyt kahdesti ojaan ja kuinka pikkusisko oli ajanut suoraan naapurin postilaatikkoa päin. Oli kuulemma ollut aivan sairaan hauskaa ja ylähammaskin oli alkanut heilua (tarina ei kerro oliko hammas alkanut heilua itsekseen vai oliko pulkkamäen tapahtumilla ollut osansa siinä). Joka tapauksessa hammaskeiju tekisi hänestä rikkaan lähipäivinä.

Lienee sanomattakin selvää, että mies sai pitää päänsä harteillaan ja talossa oli taas rauha. Tai ainakin sellainen rauhanomainen välirauhantapainen, mikä kolmilapsisessa perheessä nyt yleensäkin on.

Riina K

Riina K

Olen kolmekymppinen kolmen lapsen äiti. Tahtoisin vanhempana olla kuin Muumimamma, mutta usein päädyn samaistumaan Niiskuneitiin: "Minä olen äiti ja äidinrakkauteni on ylitsevuotavaa, mutta nyt alan olla myös pahasti rasittunut äiti." Kyllä, rakastan Muumeja.